Pieni pala autenttista Kataloniaa

Täällä Barcelonassa tapasimme Antin lukiokaverin Antti R:n, jonka kautta pääsimme hieman enemmän käsiksi paikalliseen kulttuuriin. Vierailimme mm. sataman lähistöllä olevassa Championere baarissa, joka on kuulema mainittu myös monissa matkaoppaissa. Kyseessä on paikallinen kuppila, josta saa halvalla grillattuja hampurilaisia, tapaksia ja Cavaa. Erikoista baarissa on se, että se on melko ränsistynyt, lattia on roskien peittämä ja baari on erittäin täynnä. Kokonaisuutena kapakka on pieni huone, jossa ei ole istumapaikkoja lainkaan, vaan asiakkaat nauttivat hampurilaisiaan ja Cavaa rinta rinnan. Erittäin autenttinen tunnelma sekä halpa kokemus ja mikä parasta, myös hampurilainen oli erittäin maukasta. Paikka oli sen näköinen, että emme olisi ikinä menneet sinne ilman opastusta.

Sataman lähellä sijaitsevassa Champeneria baarissa mahtui kuvaamaan vain oviaukolla.

Kaupungilla kävellessämme törmäsimme myös katalaanien mielenosoitukseen, jossa katalaanit protestoivat Madridissa tehtyä oikeuden päätöstä, jolla otettiin pois autonomisten alueiden (kuten Katalaanian) oikeiksia, jotka alueet olivat saaneet vain muutama vuosi sitten. Mielenosoituksessa oli mukana jättimäinen Katalonian lippu.
Vierailimme myös Antti R:n uudella asunnolla, jonne hän oli muuttanut saman päivän aikana. Hän asui pienessä kerrostalossa, jossa oli erittäin ahdas rappukäytävä ilman hissiä. Niin ja tietysti ylimmässä, eli viidennessä kerroksessa. Onneksi Antin kämppä vuokrattiin valmiiksi kalustettuna. Talon parasta antia oli kattoterassi, joka on kaikkien asukkaiden käytössä. Täällä vietimme Antti R:n epävirallisia tupareita sangrian merkeissä yhdessä Antin ystävien kanssa.

Suuri katalanian lippu osana viimeaikaisia mielenilmauksia.

Ainiin, vielä vähän paikallista ravintolatietoutta. Täällä Barcelonassa lähellä La Ramblaa on kaksi saman omistajan erinomaista ja halpaa ravintolaa: La Fonda ja Les Quinze Nits. Molemmat ravintolat toimivat samalla periaatteella: eivät ota lainkaan pöytävarauksia, vaan ravintolaan jonotetaan sisään. Niinpä näihin paikkoihin joutuu usein jonottamaan, mutta siitä selviää noin 10 minuutin odottelulla. Kolmen ruokalajin illallisen kahdelle juomineen saa noin 50 eurolla. Testasimme molemmat ja ruoka oli erinomaista ja listalla riitti valinnanvaraa. Antti R osasi kertoa, että halvat hinnat perustuvat siihen, että ravintolan työntekijät ovat vasta opiskelijoita, eivätkä vielä valmistuneita ammattilaisia. Antille suurkiitos ajasta täällä Barcelonassa, hauskaa oli!

 Tämä maittava jälkiruoka maksoi noin 3,60 €.

Espanja on jalkapallon maailmanmestari!

Kisakatsomon puitteet voitti oman olohuoneen, ainakin näköalan osalta.

Lomamme viimeiselle päivälle osui uskomattoman hyvä sattuma, nimittäin jalkapallon MM-kisojen finaali, jossa pelasi tietenkin myös ennakkosuosikki Espanja! Katsoimme ottelun muiden katalaanien tavoin Placa de Espanyalla, jonne oli järjestetty kaksi isoa näyttöruutua. Saavuimme paikalle tuntia ennen ottelun alkua, jolloin aurinko vielä paistoi. Ajoitus oli loistava, sillä pääsimme vielä melko lähelle näyttöjä, jotka eivät olleet todellakaan koolla pilattu.

Katalaani lyhtypylväässä. Pisteet tästä suorituksesta, sillä pylväs oli melko korkea.

Alkuhuuman jälkeen tunnelma alkoi laskea, kun ihmiset kyllästyivät seisomiseen ilman maaleja. Mutta kun se maali tuli - ei riemulla ollut rajoja! Huutoa, torvia, soihtuja, hyppimistä, tönimistä ja kaikkea mitä ajatella saattaa! Tätä jatkui aina loppuvihellykseen asti, jolloin juhlat vasta alkoivat ja kaupunki laitettiin todelliselle koetukselle. Lyhtypylväät, autot, metrot ja muu "irtaimisto" sai osansa ihmisten riemusta. Tunnelma oli käsinkosketeltavan mahtava ja varmasti kokemus, joka ei kovin helposti tule toistumaan koskaan.

Ottelu on päättynyt, Espanja on uusi maailmanmestari!

Ottelun päättymisen jälkeen koko kaupunki on ollut yhtä torvikonserttia ja hulinaa. Pääsimme onneksi poistumaan ottelupaikalta ensimmäisen ihmismassan joukossa ja pääsimme täyden mutta tunnelmallisen metromatkan pääteeksi takaisin hotellille.

Parc de Ciutadella ja Arc de Triomphe

Puiston suihkulähde oli kaunista katseltavaa.

Ekana Barcelonan päivänä meillä oli tarkoitus mennä telefericillä Montjuicille, mutta sehän oli tietysti huollossa sillä hetkellä. No olimme jo kävelleet Barcelonetaan asti, joten jatkoimme matkaa Parc de Ciutadellan puistoon. Puiston laidalla on iso eläintarha, jonka jätimme tällä kertaa väliin. Puistossa on järvi, jossa voi soudella, ja iso suihkulähde, jonka yläpuolella on kultainen hevospatsas. Järvessä asuu monenlaisia kaloja, ainakin näimme kultakaloja ja sitten näimme paljon kilpikonnia. Barcelonalaiset viettävät paljon vapaa-aikaansa puistossa. Mekin kävimme lauantaina istuskelemassa puun alla ja juomassa punaviiniä. Puiston monissa palmuissa asuu vihreitä papukaijoja, jotka pitävät aika kovasti mekkalaa.

Puut olivat papukaijoja täynnä.

Puiston toisessa päässä on riemukaari, joka on tehty Barcelonassa pidettyyn maailmannäyttelyyn. Se on tehty maurilaisittain kokonaan tiilistä. Riemukaarelle johtaa leveä asfaltoitu tie, missä ei ole minkäänlaista varjokohtaa, joten sitä on melkoisen kuuma kävellä auringonpaahteessa.

Riemukaari on tiilestä, mutta häviää koossaan esimerkiksi Pariisin vastaavalle.

Tapakset Barcelonassa

Pintxot, eli tikkutapakset, maistuvat erityisesti Antille.

Barcelonan tapakset maistuvat meille paremmin kuin mitkään aikaisemmista koko Espanjan reissulla. Täällä on tapaksissa todella laaja kirjo ja ainekset vaikuttavat varsin laadukkailta. Siinä missä Zaragozasta löytyi lähinnä vain uppopaistettuja tapaksia niin täällä on niin oliiveita, mereneläviä, perunoita, uppopaistettuja, tikkutapaksia kuin lihapulliakin. Voisi sanoa, että täällä yhdistyy hyvin kaikki Espanjan erilaiset tapaskulttuurit. Antin herkkua ovat erityisesti tikkutapakset, joita kutsutaan yleisemmin pintxoiksi, jotka ovat kotoisin Baskimaalta Espanjan pohjoisosasta. Ainiin, tarjoilijat kuulema laskee laskun loppusumman tikkutapaksien tyhjien tikkujen lukumäärästä. Koittakaapa joskus jemmata tikku tai pari ennen laskua! Myös paistetut perunat tulisella kastikkeella, eli batatas bravat, kuuluvat lähes aina aterian osaksi. Katalonian omaan tapaskulttuuriin kuuluvat tietenkin merenelävät, mutta erityisesti Katanonialaiset lihapullat, jotka ovat meidän molempien mieleen. Tapaksia menee pitkin päivää ja tänäänkin söimme paikallisessa kauppahallissa tapaksia heti aamupalaksi.

Tapasbaareissa tapakset pidetään yleensä baaritiskillä esillä vitriinin takana.

Jalkapallon MM-kisat

Hollannin välieräkamppailua katsoimme vielä Platja D'Aron pizzeriassa.

Vajaa kuukausi sitten alkaneet potkupallon MM-kisat lähenevät loppuaan ja Espanja on pärjännyt kyseisissä kekkereissä varsin mainiosti. Kuten kaikki tietävät, Espanja on todella jalkapallohullua kansaa. Lehdet ovat täynnä jalkapallosta ja tuntuu, ettei paikallisissa tv-uutisissakaan ole mitään muuta aiheita. Tv-kanavia surffatessa aiheet ovat jalkapalloa, jalkapalloa ja jalkapalloa. Kerrostalojen parvekkeilta roikuu Espanjan lippuja ja kadut ovat täynnä pelipaitoihin pukeutuneita ihmisiä. Jalkapallo on myös säiden ohella Espanjan suosituin smalltalkin aihe.

Espanjan fanit villiintyivät voitonjuhliin La Ramblan sivukadulla finaalipaikan ratkettua. KFC:n asiakkaat ovat ihmeissään.

Vaikka Espanjan maajoukkue onkin täynnä FC Barcelonan pelaajia, niin ilmeisesti katalaanit eivät kuitenkaan halua kannattaa maajoukkuetta liian avoimesti. Esimerkiksi Barcelonan aukioilla ei ole vielä toistaiseksi järjestetty massiivisia kisakatsomoita, vaan kisat on toistaiseksi katsottu joko kotona tai baarissa. Baarit sen sijaan ovat tupaten täynnä ja niihin ei tahdo matsin aikana mahtua. Erityisen paljon tungosta täällä Barcelonassa oli Carrer de Ferranin neljässä irkkubaarissa. Voitetun semifinaaliottelun jälkeen kysellä kadunpätkällä jatkuivat fanien voitonjuhlat, jotka kuuluivat ja näkyivät koko La Ramblalle. Erikoisen juhlinnasta teki se, että kadun asukkaat heittelivät saavikaupalla vettä juhlivien fanien päälle ja fanit sen kuin vain innostuivat tästä ja ääni koveni. Tätä vedenheittelyä sekä juhlaa jatkettiin tuntikaupalla ja tuntui, ettei kyseessä suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Saa nähdä millaiseksi meno äityy sunnuntain finaalin jälkeen, mutta toivotaan ainakin, että kaupunki saisi järjestetyksi kisakatsomon edes jollekin Barcelonan lukuisista aukioista.

Costa Brava - Se karumpi rannikko

Platja D'Aron pohjoispuolella oli pienempiä privaattirantoja. Itse pääranta on suuri ja ruuhkainen.

Viime viikon viikonlopun ja tämän viikon alkupäivät lomailimme Costa Bravan rannikkoalueella, eli rantaviivalla joka olottuu Barcelonasta koilliseen aina Ranskan rajalle asti. Costa Brava on erityisesti espanjalaisten omassa suosiossa, kun taas Costa Dauradassa on paljon ulkomaisiakin turisteja. Paikallisten suosio näkyi myös hotellitarjonnassa, sillä erityisesti viikonlopun ajalle oli todella haasteellista löytää hotellia. Niinpä vierailimme ensin viikonlopun yli Ranskan rajan tuntumassa sijaitsevassa Rosesin lomakylässä ja tämän jälkeen 100 km päässä Barcelonasta sijaitsevassa Platja D'Aron kylässä.

Päivällinen Rosesin ravintola Jabalissa alkoi gratinoiduilla jättiravuilla...

...toisena alkuruokana söimme uunissa sulatettua juustoa...

...pääruuaksi oli hunajasinappipossua kasvisten kera...

...aterian päätti maittava suklaaleivos vanilijajäätelön kera.

Molemmat lomakylät soveltuvat esimerkiksi rantalomailuun, golffaamiseen ja kulinarismiin. Roses on parempi paikka vesiurheiluun, kun taas Platja D'Aron rantamaisema ja ranta on vertaansa vailla. Platja D'Arosta löytyy myös modernimmat ja paremmat hotellit. Rosesista sen sijaan löytyy yksi kolmella Michelinin tähdellä palkittu ravintola ElBulli, jota pidetään yhtenä Espanjan parhaimmista ja Euroopan kauneimmista. Siis ravintola, jonka takia itsessään kannattaisi matkustaa Espanjaan ja Rosesiin. Noh, me emme kuitenkaan raaskineet mennä tähän ravintolaan, vaan tyydyimme ainostaan Michelinin suosittelemaan ravintola Jabaliin Rosesissa sekä viiden tähden hotellin ravintola Cala Del Pi:hin Platja d'Arossa. Molemmat näistä ravintoloista veivät kielen mennessään ja olivat ehdottomasti suositeltujen arvoisia!

Platja D'Aron ravintola Cala Del Pi:ssä kokki tervehti ensin hummerijäädykkeellä...

... Antti söi alkupalaksi kalakatkarapucocktailia...

...ja Linda puolestaan kuivatulla ankalla höystettyä salaattia, jossa oli myös dry martini hyytelöä...

...Antin pääruokana oli lampaankaretta kasviksien kera...

...ja Linda nautti puolestaan friteerattua lammasta minikokoisten kasvisten kera.

5 päivää Costa Bravalla kului siis lähinnä rantalomailuun ja nautiskeluun. Molemmissa hotelleissa meillä oli merinäköala, joista Platja D'Aron näköala oli vertaansa vailla. Molemmissa kylissä oli erityisen paljon Ranskalaisia turisteja ja korviinpistävää oli etenkin se, että monissa kaupoissa meitä palveltiin ranskan kielellä!

Näköala Platja D'Aron hotellin parvekkeelta oli rauhoittava.

Montserratin luostari

Luostariin noustiin gondoolihissillä.

Matkalla Zaragozasta Costa Bravan rannikolle vierailimme Montserratin vuoriston luostarissa eli Montserratin luostarissa. Sana Montserrat tarkoittaa suomeksi sahalaitavuorta ja vuoriston maisemat ovat todella upeat. Ja kuten arvata saattaa, vuoriston autotie on melkoista serpenttiiniä. Luostari on rakennettu jo ennen vuotta 800, mutta ranskalaiset tuhosivat sen vuonna 1811. Vuonna 1844 se rakennettiin uudestaan nykyiseen muotoonsa. Luostarialueella on myös kahviloita, ravintoloita, hotelli sekä kaksi hammasratasjunaa, joilla pääsee esimerkiksi vuoriston luonnonpuistoon.

Kirkon alttari oli remontissa. Itse luostarin sisäänpääsy oli ilmainen.

Jätimme automme vuoriston juurelle (kun ensin olimme ajaneet sen yli) ja menimme huipulle eräänlaisella gondoolihissillä. Hissi kustansi 8,5 € / henki ja se oli erittäin nopea kulkupeli, josta avautui myös hyvät kuvausmaisemat. Itse luostari on pelkkä tylsä kirkko, mutta kokonaisuutena alue on todella vaikuttava. Suurimman vaikutuksen tekivät ympäröivät vuoristomaisemat, jotka olivat todella jylhät ja kasviston peittämät. Montserratin vuoristo ja luostari ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja!

 Maisemat olivat hulppeat.

Zaragoza - Tapas-pääkaupunki

Pilarin aukio ja kuvassa näkyvä kirkko ovat yksi Zaragozan päänähtävyyksistä.

Viime viikon loppupuolella vietimme pari päivää Keski-Espanjassa Zaragozan kaupungissa. Kyseessä on mukava sisämaakaupunki, jonka läpi virtaa joki ja se on väkiluvultaan Espanjan 5. suurin kaupunki. Kaupunkia kutsutaan myös Espanjan Tapas-pääkaupungiksi ja juuri siksi mekin sinne suuntasimme. Keskustassa on paljon kävelykatuja, ravintoloita ja erittäin paljon laadukkaita merkkiliikkeitä ja kauppoja. Silmiinpistävää oli myös se, että keskustassa joka toisessa korttelissa oli häämekkokauppa.

Söimme lähes ainostaan tapaksia.

Zaragoza on hieno ja tunnelmallinen kaupunki, jossa on helppo liikkua kävellen, sillä kaikki ovat lähellä toisiaan. Nähtävää ei ole paljoa: perus kirkot, aukiot ja joet, joten Zaragozaan kannattaa sunnata pääasiassa tapaksien tai ostoksien perässä. Toisena Zaragoza-päivänämme vierailimme jokikaloihin erikoistuneessa kalapuistossa. Me söimme kahden päivän aikana lähes vain ja ainostaan tapaksia. Täällä ravintolat olivat perinteisiä tapasbaareja, jossa tapakset tilataan baaritiskillä olevan vitriinin takaa ja nautitaan heti tiskillä yksi kerrallaan. Merkillistä oli kuitenkin se, että Zaragozassa lähes kaikki tapakset olivat uppopaistettuja. Tai no, tiskillä ne ovat ainostaan leivitettyjä, mutta tilatessa ne uppopaistetaan. Siis leivitettyjä palleroita, jotka ovat täytettyjä milloin milläkin. Sen sijaan esimerkiksi oliivi- tai raputapaksia tässä kaupingissa näki aniharvoin.

Vierailimme myös jokikaloihin erikoistuneessa kalapuistossa.

Toinen merkillinen asia Zaragozassa oli ihmisten kielitaidottomuus. Alkulomasta olimme tottuneet siihen, että kaikkialla on tähän mennessä puhuttu hyvää englantia, mutta Zaragozassa sitä ei osattu sanaakaan. Ei siis haittaa lainkaan, jos kielivarastoon on tarttunut esimerkiksi sanat jamon, queso, hola, buenos dias, la cuenta, copa, por favor, adios, hasta la vista ja gracias. Näillä parilla hassulla sanalla pärjäsimme ainakin ravintoloissa mainiosti ilman ongelmia. Ainiin, vielä yksi juttu. Torstai iltana yritimme jälleen löytää illallispaikkaa Michelinin viitoittamasta ravintolasta, mutta tämäkin ravintola oli kiinni! Kummallista...

Laiva on lastattu

VW Golffin takakontti täyttää juuri ja juuri kahden ihmisen tarpeet.

Tällä hetkellä on menossa jo loman viides hotelli ja seuraava ja viimeinen etappi tuleekin sitten olemaan Barcelona. Vaihtuvat hotellit ovat tuoneet hyvän rutiinin myös pakkaamiseen, kun tavarankin määrä lisääntyy jatkuvasti. Kaikilta viinitiloilta piti tietenkin ostaa tuliaisia (itselle) ja oman osansa tilasta vie myös vesipullot, joita täällä kuluu paljon. VW Golf on osoittautunut juuri passelin kokoiseksi menopeliksi ja sen takakointti on kuin tehty meille. Kaikki tavarat saa mahtumaan takakonttiin siten, ettei sieltä oven ollessa kiinni näe mitään.

Torresin Milmandan linna

Torresin Milmandan linna oli keskellä peltoa ja se oli vaikea löytää.

Matkalla Penedesin viinialueelta Zaragozaan pysähdyimme Torresin Milmandan linnassa. Löysimme linnan pienen kiertelyn jälkeen, kun täällä ei ole tarkkaa osoitetta läheskään kaikkiin paikkoihin, mutta tulipa nähtyä pienenpieni ja vanha kylä. Linna on yli tuhat vuotta vanha ja se on ollut eri armeijoiden omistuksessa ja luostarin hotellina. Torres pitää linnassa pientä museota ja viljelee Chardonnay-rypälelajiketta linnan ympäristössä. Alkossa alueella tehtyä valkoviiniä myydään Torres Milmanda -nimikkeellä ja etiketissä on kuva linnasta. Lyhyen museovisiitin jälkeen (sisälsi vanhaan torniin kiipeämisen ja muutamia vanhoja esineitä) saimme maistella valkoviiniä ja paria Torresin oliiviöljyä. Linnassa opas osasi puhua enää erittäin vähän englantia, mutta hyvin se kommukointi tuntuu sujuvan vaikkei yhteistä kieltä aina olekaan.

Linnaa ympäröi viinipellot, joista tehtyä viiniä saa myös Suomesta.

Kulinaristin taivas?

St. Pau d'Ordalin autiosta tuppukylästä löytyi viihtyisä Cal Pere Del Maset ravintola.

Viineistään kuuluisat Vilafranca del Penedés, Sant Sadurni d'Anoia ja niiden ympärillä olevat kylät ovat myös oivia seutuja kulinaristeille. Alueiden lukuisat ravintolat ovat kuuluisia hyvistä ruuistaan ja viineistään. Valitettavasti olimme tällä seudulla ma-ti akselilla, joka vaikeutti huomattavasti meidän syömistä. Maanantai iltana yritimme löytää avointa ravintolaa ajellen autolla pitkin ja poikin, kunnes lopulta päädyimme yhden hotellin melko mitäänsanomattomaan ravintolaan. Totesimme, että paikalliset ravintolat ovat maanantaisin kiinni.

Lindan pääruokana luumukanaa.

Tiistaina emme jättäneet leikkiä iltaan, vaan menimme jo lounaalle St. Pau d'Ordalin kylään. Erikoista kyllä, kyseessä oli todella pieni ja autio tuppukylä, josta emme ikinä uskoneet löytävämme ravintolaa. Mutta mitä vielä! 50 m säteellä löytyi yhteensä 3 viihtyisää ja laadukasta ravintolaa, joista peräti 2 oli noteerattu Michelinin ravintolaoppaassa useampana vuotena peräkkäin. Söimme kahden ruokalajin lounaan ja totesimme, että tähän kylään on tultava illalla uudestaan päivälliselle. Tulimme alueelle uudestaan illalla, mutta kaikki ravinolat olivat taas kiinni! Kiertelimme tukun myös muita paikkoja ja tulos oli aina sama: ravinolat olivat kiinni. Emme tosiaankaan tiedä johtuiko tämä siitä, että ravintolat ovat aina auki ainostaan lounasaikaan, vai oliko samaan aikaan näytettävällä Espanja-Portugali jatkapallo-ottelulla jotain tekemistä asian kanssa. Tuloksena: mäkkärin kautta hotellihuoneeseen.

Pares Baltan luomutila

Pares Baltan tila oli pieni noin 20 hengen perheyritys.

Penedesin alueen viimeisenä viinitilana vierailimme Pares Baltan perheyrityksen tilalla. Kyseessä on melko pieni viinitila, joka tuottaa sekä perinteisiä valko- ja punaviinejä että Cavaa. Tämä vierailu oli privaatimpi kuin mikään aikaisemmista, sillä tässä vierailussa tila halusi meistä hieman taustatietoa jo ennen vierailua. Ja tosiaan, noin kahden tunnin vierailu järjestettiin vain meille kahdelle. Heti kierroksen alussa meille selvisi positiivisena yllätyksenä, että Pares Baltan kaikki viinit ovat täysin luomuviinejä!
Kierros alkoi viinipellolta, jossa meille kerrottiin viinin 5 tärkeintä elementtiä: maaperä, ilmasto, rypäleet, työtavat ja käytetty prosessi. Tällä tilalla on alusta asti suosittu luomumenetelmiä ja esimerkiksi pensaiden kastelu tehdään vain ja ainostaan taivaan toimesta. Rikkaruohot ja muu tarpeeton kasvisto poistetaan lampaiden avulla. Puolet marjoista kerätään käsityönä ja loput puolet koneellisesti. Tämän jälkeen siirryimme sisätiloihin, jossa käytiin läpi ja tutuksi tullut valmistusprosessi. Tällä hetkellä tila oli melko tyhjillään ja sitä valmisteltiin kunnostamalla ja pesämällä sadonkorjuuta varten, mikä alkaa noin 1,5 kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen katsastimme vielä Cava-kellarin, joka oli kovin pieni Codorniun ja Freixenetin kellareiden jälkeen. Positiivista kuitenkin, että Pares Balta valmistaa ainoastaan brut nature ja brut Cavoja.

Cava-kellariin pullot siirretään noin 100 vuotta vanhalla hissillä. Me pääsimme onneksi portaita.

Mukava kierros päättyi taas jutusteluun maisteluhuoneessa, jossa meille tarjottiin viittä eri viiniä ja oliiviöljyä. Kaikki tarjotut viinit olivat todella hyviä, mutta brut nature Cava vei jälleen kerran voiton. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun meille tarjottiin maistiaisina oliiviöljyä. Valitettavasti näitä viinejä ei Suomesta pysty ostamaan, mutta kuulema muutamat ravintolat tarjoavat näitä Suomessa. Tilan opas lupasi lähettää listan ravintoloista, joissa viiniä tarjoillaan.

Freixenet

Freixenetin tilan sisäänkäynti. Huomaa tutun pullon muotoinen Cava-auto!

Toisen päivämme Penedesin Cava-alueella aloitimme Freixenetin Cava-tilalta. Freixenet on maailman suurin ja suosituin cavan tuottaja ja sen tila tuottaa vuodessa enemmän cavaa kuin koko shamppanjan alue Ranskassa yhteensä. Tunnetuimmat Freixenetin merkit ovat Cordon Negro ja Carta Nevada. Nämä siis ovat ne halvimmat merkit ja ne joita viedään eniten ulkomaille. Mitään kalliimpia merkkejä tai Brut Naturea ei ulkomaille oikeastaan viedä.
Freixenetin kierroksella käytiin tarkasti läpi mistä eri viinirypälelajikkeista Cava tehdään ja mikä on jokaisen lajikkeen funktio Cavan maussa. Cava tehdään yleensä sekoittamalla kolmea espanjalaista rypälelajiketta keskenään. Lajikkeet ovat Xarel-lo, Parellada ja Macabeo. Parellada tuo hapokkuuta cavaan, Xarel-lo alkoholia ja Macabeo hienostunutta makua. Kierroksella käytiin läpi myös erot eri Cava-laatujen sokerimäärien välillä. Niinkuin aikaisemmin on mainittu, niin Brut Naturessa ei ole sokeria lainkaan. Brutissa on sokeria 0 - 7 g/l, Semi-secissä 5-15g/l, Secossa n. 25 g/l asti ja sitten Dulcessa yli 50g/l. Dulce on siis jälkiruokaviini (esim Sauterners). Freixenetin cavat tehdään vain ja ainoastaan käsinpoimituista viinirypäleistä. Muut tilat, joilla vierailimme käyttävät ainakin osittain poimimiseen koneita.

Freixenetin viinikellari oli myös vaikuttava.

Freixenetin kellareissa meitä kuskattiin taas junalla pitkin kellarin käytäviä. Siellä näimme Cavan sekoituslaitteen, eli kun Cava-pullot ovat vähintään sen 9kk maanneet kyljellään, niin ne siirretään 500 pullon räkeissä sekoituslaitteeseen, joka kerran vuorokaudessa pikkuisen kääntää pulloja korkki alaspäin ja antaa pienen ravistuksen. Näin saadaan sakka valumaan pullon kaulaan varovasti. Freixenetin uuden kellarin puoli oli täysin automatisoitu, eli robotit kuljettivat Cava-pulloja joka paikkaan.
Freixenet oli osannut kaikista tiloista parhaiten tuotteistaa oman kauppansa. Siellä myytiin kaikenlaista ihanaa Freixenet-logolla varustettuja vaatteita, käyttötarvikkeita ja tietysti viinejä.

Privaatisti Pere Venturalla

Linda Pere Venturan tilan pihalla ostokset sylissään.

Maanantain viimeinen viinikierros tehtiin Pere Venturan tilalle, johon olimme varanneet ajan netistä etukäteen. Jos Torres ja Codorníu olivat enemmän ja vähemmän turistikierroksia, niin tämä oli täysin päinvastaista, sillä koko kierros järjestettiin vain ja ainostaan meille kahdelle! Pere Ventura on melko pieni tila, joka on erikoistunut pääasiassa Cavoihin, mutta Espanjan markkinoille tehdään myös muutamia puna- ja valkoviinejä. Kierroksella tilan työntekijä, joka puhui jälleen loistavaa englantia, kertoi Cavan valmistusprosessista ja näytti tilan Cava-kellaria. Kaikkein hienointa oli kuitenkin päästä seuraamaan itse tehtaan tuotantoprosessia, josta näimme kuinka pullojen kaulat jäädytettiin ja kuinka jääkimpale lopulta poksahtaa ulos. Ehdottomasti täydentävä esitys Torresin ja Codorníun jälkeen, eikä mikään kierros ole tuntunut toistolta edellisen jälkeen. Ja mikä parasta, tämä kierros ei maksanut yhtään mitään! Ikävä kyllä Pere Venturan tilalla ei saanut lainkaan kuvata, joten yllä olevan kuvan lisäksi mitään muuta kuvamateriaalia ei ole saatavilla.

Kierros päättyi tuttuun tapaan maisteluhuoneeseen, jossa maistelimme 5-6:tta eri Cavaa. Täällä pääsimme myös jututtamaan kierroksen vetäjää. Olimme nähneet Pere Venturan viiniä myynnissä Tallinkilla ja juttelimme hieman siitä. Edustaja kertoi, että Tallinkille on toimitettu Pere Ventura Cuvee-tyyppistä kuohuviiniä nimellä "cuvee especcial", mutta laivayhtiön pyynnöstä etiketit on vaihdettu ja niihin on vaihdettu Reserva-laatuisen Cavan etiketti. Eli siis Cuvee-cavat ovat "huonoimpia" cavoja, eli niitä on kypsytetty vähiten aikaa. Suomeen yhtiöllä ei ole tuontia lainkaan - valitettavasti. Codorníun tilalla meille kerrottiin, että kaikki espanjanlaiset juovat Cavaa ainostaan Brut Naturena (kuten mekin), eli sokerittomana. Sen sijaan Pere Venturan edustaja osasi kertoa, että pohjoisessa pidetään yleensä makeemmasta kuohuviinistä. Ehkäpä juuri siksi Alkosta on niin pirun vaikea löytää Brut Naturea...

Codorníun Cava-tila

Tilan pihassa riitti katseltavaa.

Torresin jälkeen vierailimme kuuluisalla Codorníun Cava-tilalla. Codorniun tila sijaitsee Sant Sadurni d'Anoia:n kylässä, joka siis on Cavan pääkaupunki. Codorníu on merkki, joka on valmistanut aikoinaan maailman ensimmäisen Cava-pullon ja tuonut tämän shamppanjasta tutun valmistusmenetelmän Espanjaan. Codorníu on edelleen Espanjan suosituin Cava-merkki, vaikka Freixenet onkin maailman suosituin. Tilan vanhimmat osat olivat yli 500 vuotta vanhoja. Tilan puitteet ja puistoalue oli upea. Kierroksen kruunasi juna-ajelu maanalaisissa Cava-kellareissa, joita tilan maanalaisissa kerroksissa on yhteensä 25 km edestä!
Opimme myös Cava:n valmistusmetodin alusta loppuun. Ensin tehdään valkoviiniä joka pullotetaan. Pulloihin lisätään hiivaa ja sokeria, josta alkaa viinin toinen käyminen - pullokäyminen. Pullokäyminen tuottaa Cava:n kuplat ja tätä jatkuu laadusta riippuen 9 kk - 48 kk. Kun pullokäyminen on saatu päätökseen, nostetaan pulloja vähitellen pystyasentoon pullon suu kohti lattiaa noin kahden viikon ajan (ks. alla oleva kuva). Tällöin kuollut hiiva ja sokeri valuvat pullon kärkiosaan. Tämän jälkeen pullon kärkiosa jäädytetään ja kun pullo avataan niin jääosa poksahtaa sieltä itsestään ulos. Tässä vaiheessa Cava on Brut Nature laatuista, eli ei sisällä lainkaan sokeria, mutta makeimpiin Cava-laatuihin lisätään vielä sokerilikööriseosta, joka määrittää tuleeko kuohuviinistä esimerkiksi Extra Brut, Brut vai Semi Sec. Tämän jälkeen pullo voidaan korkittaa, etiketittää ja lähettää kauppoihin.

Cava-kypsyy Codorníun kellareissa yhteensä 25 km matkalla.

Uusia opittuja tietoja:

• Cava säilyy maksimissaan 10 vuotta, jonka jälkeen sen laatu alkaa hitaasti heikkenemään. Kun cavan ostaa kaupasta, niin sen säilytysaika kotona on enää 2 vuotta.
• Suurin cava-pullo, mitä tilalla oli tehty, on 35 litraa. Siinä itsessään tyhjä pullo maksaa jo yli 600 euroa ja siihen sitten cava päälle.
• Mm. Raimat on Codorniun erä tuotemerkeistä.

Kierros päättyi tunnelmalliseen baariin maistiaisten merkeissä.

Kierros oli todella mukava ja espanjalainen pappa, joka kierroksen veti, osasi loistavasti englantia. Maistelukellari oli tunnelmallinen. Kierroksen jälkeen pääsimme tutustumaan Codorniun myymälään ja siellä oli huomattavasti edullisemmat hinnat kuin Torresilla ja saatavilla kaikkia ihania Codorniun kuohuviinejä sekä Codorniun omistamien muiden merkkien viinejä.

Vilafranca del Penedés

Torresin vastaanottokeskus oli hulppea.

Penedes on Espanjan suurin ja tärkein viinialue, jossa valmistetaan mm. maailmankuulua Cava-kuohuviiniä. Vilafranca del Penedésiä kutsutaan alueen viinipääkaupungiksi ja viereistä Sant Sadurni d'Anoiaa Cava-pääkaupungiksi. Aamulla vierailimme jo yli sadan vuoden historian omaavalla Torresin tilalla, jolla on nykyisin Espanjan tilojen lisäksi tilat myös Chilessä ja Kaliforniassa.
Torresin kierros alkoi suomenkielisellä esittelyvideolla - kyllä, video oli tosiaan suomeksi. Tämän jälkeen kävimme visuaalisessa hajutunnelissa, jossa viinipensaiden eri vuodenajat käytiin läpi hajun ja visuaalisten efektien avulla. Tunnelista jatkoimme junalla, jolla kiersimme koko Torresin tehdasalueen. Kierroksella esiteltiin miten Torres suojelee luontoa ja ympäristöä monin eri tavoin. Alueella on esimerkiksi istutettu harvinaisempia Katalonian alueen kasveja. Kaikki vesi puhdistetaan ja kaikki jäte mitä pystytään niin kierrätetään. Tämän jälkeen meille esiteltiin viinintuotannon prosessi erikseen sekä valko- että punaviinistä. Kierros päättyi maisteluhuoneeseen ja kauppaan. Hintaan sisältyi yksi maistiainen joko valko- tai punaviiniä. Torresin kaupassa on melko korkeat hinnat ja monet heidän viineistään saa Alkosta lähes samaan hintaan.

Kierros päättyi maisteluhuoneeseen - kuten yleensä.

Kaiken kaikkiaan vierailu on erittäin mukava ja se sisälsi paljon hyödyllistä informaatiota mm.:

• Miksi punaisista rypäleistä tulee valkoista viiniä?
• Miksi viinirivistöiden seassa on ruusupuskia ja viljaa?
• Missään Torresin viinitarhoissa ei käytetä mitään hyönteismyrkkyjä tai mitään muitakaan myrkkyjä.
• Mitä ovat sulfiitit ja mihin niitä käytetään? Sulfiitin käyttö estää luomuviinistatuksen saamisen.
• Suomi on yksi Torresin suurimmista markkinoista.
• Tällä Torresin tilalla pystytään varastoimaan yhteensä 6 miljoonaa pulloa!

Torresin kiertoajelu oli kyllä todella opettavainen ja mielenkiintoinen, joskin sisälsi paljon mainospuhetta Torresin hyvyydestä. Kiertoajelun jälkeen alkoi jo melkein uskoa siihen, että Torres on maailman parasta. :) Mutta onneksi sentään ei ihan vielä uskota moiseen.

Saloun rantakaupunki

Saloun ranta on viikonloppuisin erittäin ruuhkainen.

Matkamme ensimmäiset neljä päivää sijoittuivat siis Salou nimiseen rantakaupunkiin, joka sijaitsee Costa Daurada nimisellä rantakaistaleella. Kyseessä on noin 20.000 ihmisen asuttama pieni rantakaupunki, joka on suunnattu lähinnä turismiin. Kaupunkia reunustaa pitkä hienohiekkainen hiekkaranta, ravintoloita, hotelleja ja minimarketteja on pilvin pimein ja 1,5 km päässä on Espanjan suurin huvipuisto Universal Studiosin Port Aventura. Hyvä matkakohde siis esimerkiksi lapsiperheille. Vielä mietimme, että ehdimmekö tällä lomalla mennä käymään Port Aventurassa. Siellä paras laite on  Dragon Khan -vuoristorata, jossa mennään 6 kertaa 360 astetta! Turismista täällä vastaavat lähinnä britit ja venäläiset. Costa Daurada, eli rantaviiva Barcelonasta lounaaseen, on muutenkin tunnettua hiekkarannoistaan. Rannat ovat leveitä ja vesi on matalaa. Sen sijaan Barcelonan pohjoisranta Costa Brava on karumpi jylhine kalliomaisemineen.

Hotel Blaumaurin ravintola Arena on Michelinin oppaan suosittelema ja täysin aiheesta! (Antin annos, Linda söi tonnikalapihviä.)

Paikka on ihan mukava rentoutumiseen, mutta mitään aitoa Kataloniaa täältä on turha hakea. Esimerkiksi ilmapiiri, palvelut ja ruoka eivät kuvasta aitoa katalonialaisuutta. Myös hinnat ovat täällä huomattavasti korkeampia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö täältä saisi hyvää ruokaa, päinvastoin: täältäkin löytyy parit Michelinin suosittelemat huippuravintolat. Ja meidän neljän tähden Hotel Magnolia on ollut vastinetta koko rahalle. Näin viikonloppuna rannat ovat olleet täysiä kuin Aku Ankassa konsanaan ja nyt viimeisenä Salou-päivänä varjossa on 27 C ja auringossa tukahduttavan kuuma!

Hotel Magnolian huoneissa kelpaa lötkötellä!

Matkan ensimmäinen etappi: Carrefour

Ensimmäinen stoppi Carrefourissa.

Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme ostoksille 10 km päähän Tarragonaan. Jätimme kalliit turistimarketit taakse ja ajoimme eurooppalaisten hypermarkettien esikuvan, Carrefourin, pihaan. Carrefoureista saa lähes mitä tahansa purukumeista auton kumeihin. Meille stoppi tiesi juomien ja naposteltava varastojen täydentämistä ja tietysti kaupan tavaramäärän ihmettelyä. Tuttuun tapaan ihmettelimme myös maailman menoa paikallisilla liha- ja kalatiskeillä. Näistä tulee joka kerta sama asia mieleen: olisipa huoneistohotelli tai talo, jossa olisi kunnon keittiö ja välineet, missä näistä raaka-aineista voisi loihtia omia herkkuja. Ainakin sinisimpukkasäkki jäi kaivertamaan mieltä. Ison säkin paljon tanskalaisia sinisimpukoita isompia simpukoita sai 3 eurolla. Hedelmäosaston vieressä oli isot kasat kinkkuja roikkumassa ja kuivumassa. Miksei Suomessa Joulun ulkopuolella tehdä myös ilmakuivattua kinkkua?
Tällä kertaa meille lähti mukaan valikoima erilaisia Cavoja ja pari paikallista punkkua. Hotellihuoneen minijääkaapissa on helppo saada cavat kylmäksi. Takana näkyvä vesipakkaus maksoi 1,20e, eli yksi 1.5L pullo oli 20 senttiä. Siinä on vedellä oikea hinta. PepsiMax tölkkejä sai 12 kappaletta 3,85 eurolla. Eli hinnat ovat kyllä kohdillaan Carrefourissa. Todennäköisesti tullaan piipahtamaan matkan aikana siellä vielä muutama kerta.

Ostoksia... Lindalle kirsikat ja Antilla kirsikkatomaatit