Myöhästyminen koneesta ja muuta kivaa

Seuraavaksi kuvattava tarina on täysin fiktiivinen eikä siinä esiintyvät henkilöt edusta ketään luonnollisia henkilöitä. Olipa kerran lauantai ja poika nimeltä Antti. Lauantai ei mennyt Antilta aivan napiin, sillä hän sai päivän aikana päälleen niin appelsiinimehut, oluet, punaviinit kuin vadelmakeitotkin. "Huono päivä", Antti ajatteli nukkumaan menneessään ja uskoi seuraavan päivän olevan vähemmän epäonninen. Päivä alkoikin lupaavasti, sillä herätyskello herätti ajallaan 5:55 ja pakkauksen ja aamutoimien jälkeen Antti ja hänen vaimonsa Linda olivat vain 5-10 minuuttia aikataulustaan jäljessä. Epäonnea kuitenkin seurasi heti hotellilta autolle lähdettäessä, kun matkalaukusta jäi käteen vain kahva. Antti ja Linda olivat heränneet aikaisin, sillä heidän oli määrä lentää San Franciscosta Honoluluun kello 9:00 lähtevällä lennolla. Edessä oli 1:15 h ajomatka lentokentälle, joka sujui sunnuntaiaamun ruuhkattomilla teillä mutkattomasti. Jopa niin mutkattomasti, että Antti ja Linda uskalsivat välillä sammuttaa puhelinnavigaattorinsa akkua säästääkseen. Moottoritiellä tuli kuitenkin vastaan monimutkainen liittymäkompleksi, jossa tarinan parivaljakko päätti seurata lentokenttää osoittavia kylttejä, sillä GPS oli edelleen säästössä parempaa käyttöä varten. Epävarmuus kuitenkin kalmasi, joten navigaattori kaivettiin heti miten esiin ja niinhän siinä sitten kävi, että viitat osoittivat väärälle lentokentälle ja navigaattori ehdotti U-käännöstä. Konkurssi ei ollut mahdoton, sillä tähän tuhraantui yhteensä vain noin 10-20 minuuttia.

Honolulun Hotel Parcin huone ja 17. kerros.

U-käännöksen jälkeen matka lentokentälle sujui mallikkaasti, josta kiitos kuuluu navigaattorin lisäksi San Franciscon lentokentän mahtaville opasteille, jotka osoittivat autovuokraamon palautuspisteen viimeistäkin metriä myöten tarkasti. Antin ihmetys palautuspisteellä oli kuitenkin suuri, kun virkailija kertoi loppulaskun olevan 78 dollaria, vaikka auto ja kaikki siihen liittyvät palvelut olivat etukäteen maksettuja. Antti reklamoi aiheesta ja virkailija totesi vakuutuksen olevan sopimuksessa kahteen kertaan ja pyysi pariskuntaa siirtymään yläkerran Avis-pisteelle selvittämään sekaannusta. Kello 7:50 Antti marssii Aviksen pisteelle ja huomaa jonon olevan sietämätön. Törkeä ja tunteeton täydellinen jonon ohitus, jota seuraa virkailijan huomautukset ja sananvaihto aiheesta. Sananvaihto päättyi kuitenkin lopulta anteeksipyyntöihin, kun ylimääräiset vakuutukset poistettiin laskulta ja Antti ja Linda pääsivät vihdoin terminaaliaseman junaan. Anttia jännitti hieman, kun hän huomasi autovuokraamon ja lähtevien lentojen terminaalin olevan kovin eripuolilla kenttäaluetta ja junamatka tulisi kestämään useamman minuutin. Junassa Antti ja Linda huomasivat opasteiden sanovan kaikkien American Airlinesin sisäisten lentojen lähtevän terminaalista 2, mutta lipussa luki kuitenkin terminaali 3. Sankarimme tekivät sotasuunnitelman jäämällä ensin terminaalissa 2 ja katsomalla sieltä lähtevien lentojen näyttötaulun ja mikäli lentoa ei näkyisi, pääsisi seuraavalla junalla vielä nopeasti terminaaliin 3.

Ananasta saa Havaijilla kaikkialta.

Suunnitelmaa noudattamalla Antti ja Linda jäivät junasta terminaalin 2 kohdalla ja 40 kg matkatavaroita ei painanut lainkaan Antin harteilla, kun 100 metrin sprintti junalta näyttötauluille alkoi. Antin pettymys oli valtava, kun Honolulun konetta ei näytöillä näkynyt - uusi sprintti takaisin junaan ja matka terminaaliin 3 oli alkanut. Kuitenkin, terminaalissa 3, tunnelma muuttui jo epäuskoiseksi, kun täälläkään ei Honolulun lentoa näkynyt, eikä ylipäätään mitään muutakaan American Airlinesin lentoa. Antti tarttui ensimmäistä virkailijaa hihasta kiinni ja kysyi ihmetystään. Virkailija ohjasi oikopäätä terminaaliin 2, jota seurasi 3 sekunnin mietintätuokio, jonka jälkeen Antti totesi "junalle ei ole aikaa, nyt juostaan!". 40 kiloa matkatavaroita sai taas kyytiä, kun pikajuoksu 300 metrin päässä sijaitsevaan terminaaliin 2 oli alkanut. Matkalaukkujen painoa vähentääkseen Antti oli pukenut aamulla päälleen pitkät housut ja villapaidan, joten hikoilun määrä oli melkoinen sankariemme saavuttua terminaaliin 2. Ensimmäinen check-in yritys itsepalveluautomaatteihin tuotti vain harmaita hiuksia, joten Antin ja Lindan oli käännyttävä virkailijan tiskille. Onneksi jonoa ei kuitenkaan ollut.

Iltanäkymää hotellin parvekkeelta.

Kellon ollessa 8:30 virkailijan viesti oli tyly ja selkeä -"Olette myöhässä, mitään ei ole enää tehtävissä". Antti sönkötti vastaan ja ei ollut uskoa korviaan. Virkailija toisti sanomaansa ja näpytteli konettaan. Ennen kuin ahdistus ehti vallata alaa Antin päästä, kuuli kaksikkomme kuitenkin niin hyvän uutisen kuin tässä kohtaa voi kuulla -"Voin reitittää teidät kuitenkin maksutta Honoluluun LA:n kautta. Sopiiko tämä?". Luonnollisesti tämä sopi tarinan sankareille. Päästiinkin vaiheeseen 2, kun oli matkatavaroiden aika. American Airlineshän sallii ruumaan 1 laukun / henki, jonka paino saa olla maksimissaan 23 kg. Antti ja Linda ovat kokeneita lentäjiä, joten he olivat muilla lentoyhtiöillä tottuneet siihen, että painon ylitys ei ole ongelma, jos kahdella ihmisellä onkin vain 1 laukku. Sankarusten liiallinen luotto omaan kokemukseensa ei kannattanut, sillä virkailija totesi jälleen määrätietoisen selkeästi -"Laukku on ylipainoinen. Haluatteko ottaa jotain pois vai maksatteko 100 dollaria?". Lyhyen keskustelun jälkeen selvisi, että laukussa oli 7 kiloa liikaa painoa. Tätä seurasi tapahtumasarja, jota ei soisi kenenkään näkevän lentokentällä, kun hiestä valtoimenaan lainehtiva Antti paiskasi laukun maahan ja aloitti sirkuksen, jossa tavaroita siirrettiin 100 km / h nopeudella ruumalaukusta reppuihin ja käsilaukkuihin. Neljännen punnitusyrityksen jälkeen, kun Antin kameroiden objektiivitkin sisälsivät jo sukkia, virkailija antoi armon käydä oikeudesta, sillä ylipainoa oli seitsemän kilon sijasta enää kaksi. Check-inin jälkeen jännitys vielä tiivistyi, kun sankareille lopulta selvisi millaisen lentoreitityksen he olivat saaneet. Pettymys ei ollut valtava, kun he huomasivat episodin hidastavan matkan tekoa vain noin 7 h. Sunnuntai iltana Antti kävi Honolulussa nukkumaan ja ajatteli samalla "Huono päivä" sekä uskoi parempaan huomiseen.

Parvekkeella oli vain kiva istua ja katsoa merta.