Aikainen herätys ja palelua

Tältä näytti maisema perille päästyämme. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta valoa pilkotti jostain horisontin takaa.

Mikäpä sitä lomalla hauskempaa kuin herätä keskellä yötä ja lähteä metsästämään auringonnousua. Kello soi aamulla klo 3:00 ja siitä sitten lähdimme ajamaan kohti Haleakalan vuorenhuippua. Matka-aika hotellilta vuorelle oli noin 1.5 tuntia. Alkumatka meni rauhallisesti ja pimeydessä. Mietimme jo välillä, että onko siellä Haleakalalla ketään muuta turistia kuin me. Jenkeissä kaistamerkinnät ovat tiessä tosi hyvät ja pimeydessä erottaa loistavasti kaistat ja näkee mihin suuntaan tie on menossa. Kyseinen vuori siis jolle olemme menossa on Haleakala ja se on yli 3 km korkea. Vuori ajansaatossa matalenee jatkuvasti sateiden ja eroosion vuoksi. Haleakala on siis tulivuori, joka on aktiivinen, mutta joka ei ole osoittanut mitään elonmerkkejä pariinsataan vuoteen. Kun menee Haleakalan juurelta huipulle, näkee yhtä paljon ilmastovyöhykkeitä kuin ajaisi Meksikosta Kanadaan. Vuoren huipulla on alppi-ilmasto ja siellä saattaa myös olla välillä lunta. Alhaalla taas kasvaa isoja lehti- ja havupuita. Vuori on myös erilainen eri puolilta. Läntinen puoli on kuivaa metsäaluetta (tähän meidän Wailea kuului), eli aurinkoista ja vähäsateista aluetta, kun taas vuoren itäpuoli on sademetsää, eli erittäin sateista aluetta. Sademetsän puoli on kielletty ihmisiltä ja siellä asuu monia lintu- ja hämähäkkilajeja, joita löytyy vain siitä sademetsästä.

Päivän ensimmäiset auringon säteet.

Hetki hetkeltä mollukka nousi esiin enemmän.

Ja jatkuu...

Saavuimme Haleakalan kansallispuiston portille 1h 15min ajon jälkeen. Siinä maksetaan 10 dollarin sisäänpääsymaksu, jolla pääsee 3 päivää ajelemaan kansallispuiston alueella. Tämän jälkeen varsinainen kiipeäminen ja mutkittelu vuorenhuipulle alkoi. Samalla alkoi myös ruuhka. Emme olleetkaan ainoita katsomassa auringonlaskua.

Kaikki tapahtui äkkiä.

Nyt ollaan jo aika maalissa.

Tadaa! Nousi se aurinko tänäänkin.

Saavuimme perille huipulle kolmeen kilometriin kello 5:00 ja auringonnousuun oli siis vielä aikaa 42 minuuttia. Huipulla oli todella paljon väkeä. Huipulla on kaksi parkkipaikka-aluetta. Toinen on vähän korkeammalla ja sinne mahtuu vain vähän autoja, mutta kun me saavuimme perille, niin korkeammalla oleva parkkis oli jo aikoja sitten suljettu. Olisi varmaan pitänyt tulla yöksi puistoon, jotta olisi päässyt vähän korkeammalle. Onneksi olimme osanneet varautua vuoren säähän ainakin suurinpiirtein: meillä oli pitkät housut ja takit päällä. Huipulla oli nimittäin älyttömän kylmä ja ihan hirveä tuuli. Monet muut turistit olivat rahdanneet mukaansa peittoja ja rantapyyhkeitä, joihin kääriytyivät odottamaan auringonnousua. Nähtiin yksi pariskunta shortseissa, mutta he katosivat johonkin aika nopeasti.

Maisemat vuorella olivat upeita.

42 minuutin odottelu meni kohtuullisen nopeasti hytistessä hyvällä kuvauspaikalla. Vuorenhuippu oli pilvien yläpuolella. Sitten aurinkon säteet alkoivat säteillä pilvien takaa. Pilvenreunoista tuli kultaisia. Ja pikkuhiljaa aurinko alkoi näkyä pilvien takaa. Noin vartissa kaikki oli ohi ja aurinko mollotti taivaalla. Autossa oltiin klo 6:00 ja lämmitys vaan täysille. Siitä sitten lähdettiin taivaltamaan vuorelta takaisin hotellille. Rinteillä kehotettiin käyttämään jatkuvasti moottorijarrutusta jarrujen ylikuumenemisen välttämiseksi. "Muutaman" kerran pysähdyttiin ottamaan maisemakuvia. Haleakalan rinteiltä näkyi hyvin koko läntinen puoli saaresta.

Kiven ottama kuva.

Tässä vähän esimerkkiä vuoristotiestä.

Kun päästiin alas rinteeltä, pysähdyttiin puolessa välissä matkaa Jack in the Boxiin ostamaan "aamupalaa", eli pari hampparia. Hotellille saavuttiin kello kahdeksan aikoihin. Hotellilla olisi ollut jo aamupala tarjolla, mutta me kävelimme suoraan hotellihuoneeseen ja nukkumaan. Herättiin puolen päivän maissa ja siirryttiin rannalle nukkumaan vähän lisää.

Jack in the boxin Ultimate Cheese Burger on parasta herkkua.