Taitelijakaupunki Laguna Beach

Laguna Beachin rantahotellit olivat ihan rannalla.

Long Beachistä ja Huntington Beachistä vielä etelään sijaitsee taitelijoiden suosiossa oleva Laguna Beach. Tämä on erinomainen majoituskohde, mikäli haluaa nauttia hieman ruuhkattomammasta rantakaupungin tunnelmasta rantoineen. Myös Disneylandin kannalta kaupunki on erinomaisella paikalla, sillä huvipuistoon on autolla vain 30 minuutin matka. Vietimme Laguna Beachissä 4 yötä ja teimme täältä täsmäiskuja eri puolille eteläistä Kaliforniaa. Kaupungissa on myös hiekkaranta ja paljon erilaisia palveluita mm. ravintoloita, kauppoja ja tietenkin tärkeimpänä Whole Foods. Taitelijakylän luonne näkyi suurena määränä erilaisia taidegallerioita.

Whole Foods piti etsiä heti esiin.

Santa Monican, Hollywoodin, Venicen ja muiden LA:n kohteiden kannalta Laguna Beach on kuitenkin liian kaukana ja tämä kävi meille hyvin selväksi, kun lähdimme tavoittelemaan Santa Monicaa, mutta sunnuntain ruuhkat moottoritiellä pidensivät matkaamme ainakin tunnilla. Mikäli aikoo vierailla LA:n lähialueilla niin Laguna Beachiä ei kannata harkita majoituskohteeksi. Ranta on suuri, tilava ja hienoa hiekkaa, mutta Pacific Ocean on perinteisen kylmä uimiseen. Myös aallokkoa meressä riitti, mikä veti kaupunkiin myös surffareita.

Hotellimme allas ja hot tube. Huomatkaa valkoinen Ferrari kuvan ylälaidassa. Ei mikään harvinainen näky täällä.

Vuoristoratoja ilman jonoja

Puiston portit.

Perjantaina kävimme Los Angelesin pohjoispuolella sijaitsevassa Six Flags Mountain huvipuistossa. Saavuimme puistoon jo 30 min ennen puiston aukeamista ja paikalla oli jo tuolloin sankoin joukoin ihmisiä. Olimme varautuneet ruuhkaan maksamalla lipuistamme enemmän, jolloin saimme käyttöömme elektrooniset päätelaitteet, joiden avulla pääsimme jonojen ohi varaamalla paikat Flash Pass laitteestamme. Todella loistava keksintö, jonka avulla huvipuistosta pystyi nauttimaan täysin ilman jonoja! Laitetta tarjottiin kolmella eri palvelutasolla: regular, gold ja platinium. Me valitsimme näistä goldin, jonka avulla kaikkiin laitteisiin pääsi maksimissaan 15-30 minuutin jonotusajoilla, jotka pystyi varaamaan vaikka toiselta puolelta puistoa.

DC Universessä oli mm. Batmanin ja Supermanin vuoristoradat ja nähtiin muuten ihan oikeekin Batman livenä!

Los Angelesin Six Flags Mountain puistossa on enemmän vuoristoratoja kuin missään muualla maailmassa. Muutaman eri vuoristoradan jälkeen junat alkoivatkin muistuttaa toinen toisiaan, mutta löytyi joukosta muutama suosikkikin: X2, Superman, Apocalypse ja Goliath. Huomionarvoista näissä on se, että vain yhdessä näistä neljästä menee pää alaspäin,vaikka normaalisti se oli puiston vuoristoradoissa itseisarvo. X2 vuoristorata on täysin eri maailmasta kuin mikään muu. Junassa olevat istuimet ovat kiinni junassa omalla akselillaan, jolloin ne liikkuvat ajon edetessä miten sattuu. Ensimmäinen pudotus korkealta kohti maata oli täysin pää alaspäin. Välillä oli vaikeaa erottaa missä on maa ja missä taivas. Superman on pieni vaunu, joka kiihtyy paikoiltaan noin sekunnissa jopa 150 km / h, kunnes vaunu kohoaa pystysuoraa kiskoa pitkin korkealle puistoon ja tulee sieltä vapaalla pudotuksella alas. Niin joo ja kaikki tämä tapahtuu takaperin! Jotain käsitystä Supermanista saa tämän videon avulla. Apocalypse on vanhaksi puiseksi vuoristoradaksi naamioitu moderni vuoristorata, jossa on parhaat tuli- ja vesitehosteet. Goliath menee puolestaan todella korkealle ja tulee sieltä aina maan alle asti jyrkällä pudotuksella. Lopun loopit sai vielä meidän molempien silmämme sumenemaan.

Apocalypseen menossa.

Tämän Tamagotchin avulla ohitettiin jonoja.

Alussa puistossa ei ollut kovinkaan paljon ruuhkaa, emmekä saanut mitään hyötyä meidän Flash Passista, mutta mitä pidemmälle päivä eteni, niin sitä enemmän hyötyä saavutettiin ja pääsimme lopettamaan päivän hyvissä ajoin, sillä meillä oli vielä pitkä ajo Laguna Beatchille edessä. Supermanissa oli vielä sellainen lisäjännitys, että laite meni väliaikaisesti rikki juuri meidän nenämme edestä, mutta 10 minuutin odottelun jälkeen rakkine saatiin jälleen toimimaan.

Parkkipaikalta otetussa kuvassa näkee, että vuoristoratoja oli jos jonkin moista.

Ruokaostoksia ja kokkailua

Hotellissamme oli hyvin varusteltu keittiö.

Mehän olimme ehdottamasti halunneet, että yhdessä meidän Jenkkilän hotellissa täytyy olla ruuanlaittomahdollisuudet. Ensi alkuun meitä varoiteltiin, että sellainen saattaa olla mahdotonta löytää, mutta eipäs ollutkaan. Meidän hotelli Beverly Hillsissä oli aivan loistava kokkailuihin! Mutta eipäs mennä vielä asioiden edelle. Ensin tietysti käytiin Whole Foods Marketissa ruokaostoksilla. Ensin suunnattiin vihannesosastolle hipelöimään kaikkia tuoreita luomuvihanneksia. Niin herkullisen näköisiä ja tuntuisia tomaatteja ja avokadoja löytyi sieltä. Salaatinlehtiäkin oli kaikensorttisia, että oli jopa vaikea valita.

Ensimmäisenä alkupalana oli sushia.

Salaattiosastolta mentiin kuolaamaan liha- ja kalatiskien lasien taakse. Pitkän harkinnan ja vaikeiden päätösten jälkeen päädyttiin ottamaan kanavarras, tonnikalapihvejä ja kampasimpukoita. Tonnikala oli jotain sellaista ei-luontoa-tuhoavaa-sorttia. Sitten kärryyn tarttui mukaan oliiveja ja muita salaattiin sopivia ainesosia, luomumunia, oliiviöljyä, savustettua pekonia, sushia, havaijilaista merisuolaa ja tietysti jälkkäriä myös. Sitruunapiiraat otettiin jälkkäriksi ja ne olivat samalla Antin syntymäpäiväkakunpalaset. Tämän ruokailun pointtihan oli juhlistaa Antin syntymäpäivää, ja mikäs parempaa kuin kokkailla itse maailman parasta ruokaa! Lopuksi vielä skumppa (italialainen luomu-prosecco) ja Grgchin tilan valkkari.
Kokkailu hotellilla sujui loistavasti. Pannuja ja muita välineitä oli juuri sopivasti meidän tarpeisiin. Linda vastasi salaatista ja kattauksesta ja Antti paistamisesta ja viinitarjoilusta. Ainoa pientä stressiä aiheuttava asia oli paistamisesta aiheutunut savu hotellihuoneessa. Vinkkinä ehkä tulevaisuuteen, että pekonin rasvassa ei kannata paistaa enää mitään muuta. Meillä oli liesituuletin täysillä, huoneen ilmastointi täysillä ja välillä ikkunakin vähän auki. Ei onneksi lähtenyt palohälytin päälle, vaan selvittiin savuisuudesta.

Sitten jatkettiin pekoni-kampasimpukoilla.

Illan menu kuulosti tältä:

• Spicy tuna maki
• Valkosipulimarinoitu kanavarras
• Pekoniin käärittyjä kampasimpukoita
• Tonnikalapihvi ja vihersalaattia avokadolla ja pekonilla höystettynä
• Sitruunapiiras

Pääruokana oli tonnikalaa ja salaattia. 

Jälkkäriksi oli kahta erilaista piirasta, joista tässä toinen.

Warner Bros:n studioilla

Tästä merkistä studion erottaa jo kaukaa.

Hollywoodiissa kun ollaan niin pitäähän sitä joku leffastudio käydä tsekkaamassa. Viimeksi pari vuotta sitten käytiin Universalin studioita tsekkaamassa. Nyt vaihtoehtoina olivat Paramount, Sony tai Warner Bros. Päädyttiin pitkällisen harkinnan jälkeen Warneriin. Paramount ja Sony jäävät jollekin tulevaisuuden reissulle tsekattavaksi.

Tämä "kaupunki" edustaa siis koko Amerikkaa ja on tuttu monista elokuvista ja sarjoista. Täällä on kuvattu myös keskikesällä talvielokuvaa, jolloin puiden lehdet nypittiin irti käsin ja kaupunki peitettiin jäillä. Hollywood magic!

Warner Bros:n studiokierroksen nimi on VIP Studio Tours ja se kestää parisen tuntia. Matkaa tehdään studion alueella pitkällä golf-kärryllä ja kävellen.

Räjäytykset tehdään yleensä tälle talolle tai autoille tämän talon edustalla.

Kierros alkaa 10 minuutin mittaisella hehkutus-leffalla. Tästä kylläkin hiukkasen myöhästyttiin, kun ei oltu osattu arvioita Los Angelesin ruuhkia oikein... Muistutukseksi itselle ja muille, että matkaan kannattaa varata vähintään kaksinkertainen aika, vaikka liikkuisi keskellä arkipäivää.

Chicago! Eikun Teho-osaston "sairaala" ja pätkä junarataa. Ihan vasemmalla näkyvä pieni välikkö oli George Clooneyn koriskenttä samaisessa sarjassa.

Leffan jälkeen keräännytään pienryhmissä oman oppaan läheisyyteen. Meidän ryhmässä taisi olla 13 henkeä ja se oli maksimikoko, eli aika henkilökohtaista opastusta on tiedossa. Meidän opas oli nimeltään Wes ja hän oli aivan loisto-opas: puhui paljon ja selkeästi ja tiesi kaikenlaista alueesta ja leffoista.
Reitti siis kulki Warnerin vanhalla studiolla, jolla suurin osa lavastekaupungeista ja muista äänitysstudioista on rakennettu joskus 1930-luvulla. Nykyään alueella kuvataan pääosin tv-sarjoja. Leffoja kuvataan ympäri maailmaa, koska niiden budjetit ovat niin isot, ettei niiden tarvitse pihistellä ja leikkiä olevansa vaikkapa Pariisissa Eiffel-tornin juurella.

Tämä on kaupungintalo niissä kaikkein vanhimmissa trikoo-Batmaneissa.

Eka kohde oli perus-amerikkalainen kaupunkinäkymä. Siinä oli aukio ja rakennuksia, joista saa helposti tehtyä lähes minkä vain amerikkalaisen pikkukaupungin. Aukion vierestä lähti omakotitalojen reunustama katu ja parissa talossa käytiin ihan sisällä katsomassa miltä lavastetalot näyttävät. Knoppi-tietona semmoinen, että esimerkiksi Mentalist-tv-sarjassa päähenkilö on monta kertaa kolkuttanut kaikkia tämän kadun varrella olevien talojen etuovia. :) Myös Frendien Monican ja Rossin lapsuuden kotitalo on yksi kadun taloista. Yhdessä talossa oli etupiha molemmilla puolilla taloa ja puolet olivat eri väriset. Nämä talot ovat siis vuosikymmeniä jo seisoneet lavasteina, joten niitä on käytetty varmaankin sadoissa tv-sarjoissa ja leffoissa, eli silmä tarkkana vaan seuraavan kerran tv:tä katsoessa!

Mr. Smith Matrixista. Näitä oli museossa vielä lisää ja elokuvaa varten näitä valmistettiin 100. Uskottavan näköinen varsinkin päätä liikutettaessa.

Seuraavaksi ajeltiin golf-kärryllä ison kaupungin maisemaan, nimittäin Chicagoon ja ER:n (eli Teho-osaston) sairaalan pääoven eteen. Meistä kumpikaan ei ole oikein koskaan katsonut Teho-osastoa, joten ei osattu tunnistaa paikkaa.

Ensimmäisten Batman elokuvien batmobile, jonka huippunopeus 100 mailia tunnissa.

Sitten päästiin vilkuilemaan leffoissa käytettyjä autoja. Sieltä löytyi mm. Shagmobile ja Hangoverin avoauto. Batmobil oli juuri viety Pittsburghiin uuden Batman-leffan kuvauksiin edellisellä viikolla, mutta vähän vanhempi batmobil oli vielä paikalla. Kaikki autot olivat siis ihan oikeita leffoissa käytettyjä autoja, jotka siis ihan liikkuivatkin oikeasti. Batmobil liikkui 100mph, tai siis niin kovaa sillä olisi päässyt, mutta leffan kuvauksissa se meni 5mph.

Frendit-sarjan kahvila. Huomatkaa valojen määrä katossa.

Autopaikan vieressä oli museoituna Frendien kahvila Central Perk. Yleensä studioon rakennettuja lavasteita ei säilytetä, vaan ne puretaan ja niitä uudelleen käytetään muissa kuvauksissa, mutta Central Perkin sisustus oli haluttu säilyttää. Se oli jo ehditty purkaa, kun Frendien kuvauksen loppuivat, mutta se koottiin uudestaan, jotta kaikki halukkaat voivat käydä sitä katsomassa. Oli aika hienot lavasteet.
Ajeltiin Ellen Degeneresin kuvausstudiolle tutustumaan. Oltiin sen verran aikaisessa, että studiolla ei vielä ollut mitään tai ketään. Mutta aika hieno studio oli. Ellenin studio vie tilaa kolmen äänitysstudion verran, koska superjulkkikset tarvitsevat paljon tilaa valmistautumiseen.

Tämä maalaus näkyy moottritielle. Päiväsaikaan se näyttää tältä, mutta yöksi valot muuttavat supersankarit rosvoiksi.

Käytiin myös toisella tv-sarjan kuvausstudiolla, josta ei ihan hoksattu, että mitä tv-sarjaa siellä kuvattiin. Jotain sellaista, jota ei Suomessa näytetä. Tällä studiolla asusti Smokey-niminen kissa, joka on seikkaillut useammassakin Warnerin tv-sarjassa, esimerkiksi Ellenin showssa. Studiolla oli myös valtavan kokoinen taustakangas, joka on printattu Warnerin maailman suurimmallu tulostimella. Kangasta esimerkiksi käytetään Miehenpuolikkaat-ohjelmassa taustana.

What's up dug? 

Lopuksi vielä ajettiin museoon, jossa oli alakerrassa vanhoista leffoista pukuja ja muita esineitä, esimerkiksi Batmanistä ja Inceptionista. Toinen kerros oli kokonaan pyhitetty Harry Potterille. Harry Potter tuntui muutenkin olevan aika kuuma aihe tällä hetkellä. Museossa ei valittettavasti saanut kuvata lainkaan.

Kunkin studiorakennuksen ulkopuolella oli plakaatti, jossa luki mitä elokuvia tai sarjoja kyseisessä rakennuksessa on kuvattu.

Museon jälkeen ajeltiin takaisin lähtöpisteeseen. Me kävimme tässä vaiheessa tsekkaamassa sen alun esittelyleffan, kun silloin alussa sen missassimme. Aika turha video oli, joten eipä kauheasti oltaisi jääty mistään paitsi. Eikä edes nähty julkkiksia, vaikka sekin olisi ollut hyvällä tuurilla mahdollista. Toisaalta nyt on suurin osa kuvauksista kesätauolla, joten melko hiljaista studioilla oli. Syksyllä saattaisi olla enemmän vipinää alueella.

Viimeinen posti Havajista

Tämä on sitä maailman kuulua Hula Hula tanssia.

Tässä tulee nyt viimeinen posti Havajista, ennen kuin tarinat siirtyvät takaisin Kaliforniaan ja LA:n alueelle.  Yritän mahduttaa mukaan kaikkea mielenkiintoista, jotka eivät ole aiempiin posteihin mahtuneet. Heti ensimmäisenä päivänä Havaijilla panimme merkille, että joillain pääteillä on nopeusrajoituksen lisäksi mainittuna miniminopeus. Tämä oli erityisen huvittavaa etenkin ruuhka-aikoina, jolloin ei liikuttu lainkaan.

Ainutlaatuisen ekosysteeminsä ansiosta saarella on erikoisia eläimiä ja ei lainkaan käärmeitä.

Sitten on se ilmasto. Havaijin ekosysteemi on täysin esitäytynyt ja erilainen kuin missään muualla maailmassa. Myös ilmasto on todella eksoottinen. Ensinäkin ilmasto noudattaa lähes samaa kavaa joka päivä ja Havaijilla säätiedotteet ovat lähinnä muotoseikka. Vaikka lämminä on turistirannikoilla noin 30 C, niin lämpötila ei tunnu missään suhteessa kuumalta tai ahdistavalta. Tämä johtunee siitä, että ilmasto ei ole kovin kostea ja siitä, että saarella vallitsee mukava lämmin tuuli lähes koko ajan. Tuulesta johtuen aurinko voi olla myös petollista ja aurinkorasvat on hyvä muistaa.

Sushia tuli syötyä usein lounaaksi omalla parvekkeella.

Lisää ihmeellistä ilmastosta? Mauin saaren pohjoisranta on sademetsää ja eräs koko maailman sateisimmista paikoista! Hotellit ja turistikohteet ovatkin kaikki saaren etelärannalla, joka on kuivaa metsää. Olisimme halunnet käydä katsastamassa myös sademetsää kuuluisalla road to Hanalla, mutta valitettavasti meidän aikamme ei tähän riittänyt.

Tässä annoksessa ei ollut juuri mitään Havaijilasta, mutta se oli sitäkin herkullisempi.

Ruoka Havaijilla oli erittäin monipuolista ja tarjolla oli kaikkia maailman keittiöitä. Ylikorostuneina olivat sushi ja tietenkin Havaijin oma ruoka. Havaijin oma ruoka oli pääasiassa kalaa, erityisesti Mahi mahia. Lisäksi aterioissa oli jo aikaisemmasta postauksesta tuttua sticky rice, jonka suuria ystäviä meistä ei tullut. Tuntuikin siltä, että kaikki ateriat olivat pääasiassa riisiä. Havaijilla söimme kuitenkin ehkä elämämme parasta jäätelöä Lappert's jäätelöbaarissa. Jäätelöpallot tarjoiltiin baarin omatekoisessa vohvelissa, joka oli tarjoiltaessa vielä lämmintä. Suomalainen jäätelö ei pääse lähellekkään samaa tasoa, jos sitä voi edes jäätelöksi sanoa.

Lappert's:in jäätelöä tuli vedettyä.

Ihmiset Havaijilla ovat erittäin leppoisia, eikä kiire näy missään. Meille tuli kuitenkin yllätyksenä, että varsinkin O'ahun saari oli tulvillaan japanilaisia ja kiinalaisia, jotka ovat myös lomailemassa. Välillä olikin vaikea erottaa, että ketkä olivat aitoja havaijilaisia ja ketkä turisteja. Palveluammateissa oli hämmästyttävän paljon myös saaren ulkopuolisia ja varsinkin eurooppalaisia. Paikalliset ovat Havaijilla vähemmistönä.

Tässä taidonnäyte kahden pallon jäätelöstä.

4th of July

Matkalla Lahainaan. Huomatkaa asian mukainen pukeutuminen.

Kuten edellisessä postissa tuli mainittua, siirryimme golffauksen jälkeen USA:n itsenäisyyspäivän viettoon Lahainaan. Lahaina on Mauin suurin turistikaupunki ja se näkyi myös katukuvassa, sillä kylässä on pitkä rantakatu täynnä erilaisia kauppoja ja ravintoloita, sisältäen mm. Hard Rock Cafen ja Bubba Gump Shrimp Companyn. Kylässä oli luvassa meren päälle ammuttava suuri ilotulitus klo 20 alkaen. Kun saavuimme klo 19:00 paikalle, oli kylä tupaten täynnä autoista, mutta pienen automme ansiosta onnistuimme saamaan hyvän ja ilmaisen parkkipaikan. Sen sijaan kävelykadun varrelta kaikki merenrantapaikat oli jo majoittautuneiden ihmisten valtaamia - ties monelta olivat tulleet siihen paikkoja varaamaan.

Porukkaa oli kerääntynyt kadulle hyvissä ajoin. 

Komeimmat ilotulitteet tuli tallennettua vain verkkokalvolle.

Katsastimme 10-15 minuutin pituisen ilotulituksen Hard Rock Cafen edustalla. Ilotulitus oli yllättävän hyvä ja vetää varsinkin loppuhuipennuksensa osalta vertoja Helgingistä tuttuihin ilotulituksen sm-kisoihin. Oman eksoottisen lisänsä ilotulitukseen toi Hard Rock Cafen taustalla soittama musiikki, joka alkoi Born In The USA:lla ja päättyi kansallislauluun. Ilotulituksen jälkeen kaikki ravintolat olivat arvatenkin tupaten täynnä ja Hard Rock Cafenkin oli 1h 10min jono, mutta All Access -korttimme ansiosta saimme pöydän viidessä minuutissa. Ravintola oli erittäin täynnä ja paikalla oli live-musiikkia. Saattoi kuitenkin olla virhe jäädä syömään, sillä kun lähdimme 1h 15min myöhemmin kohti Waileaa, oli kaupungin autotiet todella tukossa. Välillä seisoimme jopa 5 minuutin pätkiä täysin paikoillaan ja normaalisti 40 minuutin matka kesti nyt vajaa 3h! Oman jännityksensä matkaan toi pitkästä ruuhka-ajosta tyhjentynyt bensatankki, jonka turvin ajoimme bensavalon palaessa jopa tunnin. Onneksi bensaa riitti kuitenkin väljemmille vesille ja saimme tankkiin täytettä.

Tässäkin Hard Rockissa oli auto katossa, mutta tunnelma oli myös.

Golffia paratiisissa

Rangella treenaamassa.

Jo ennen matkaa olimme sopineet, että Havaijilla mennään myös golffaamaan, sillä Havaiji on kuuluisa myös lukuisista hyvälaatuisista golf-kentistään. Mauin saarella golf-kenttiä on 10-15 kpl ja oikeastaan on juuri golf-kenttien syytä/ansiota, että saaren ympäri ei mene autotietä. Autotien puuttuminen pidensi meidänkin matkaamme moneenkin eri saaren kolkkaan ja tuntuikin omituiselta, että saaressa oli teitä jotka vain päättyivät umpikujaan. Hotellimme vierssä oli peräti 3 golf-kenttää, joissa oli kaikissa merinäköala ja joita respakin osasi suositella. Jätimme nämä kentät kuitenkin omaan arvoonsa, sillä välineineen kaikkineen kierroksen hinnaksi olisi tullut $150 / henki. Varasimme golf-kierroksen sen sijaan Pukalani Country Clubista USA:n itsenäisyyspäiväksi, jossa kierroksen hinta oli $27 / henki + välinevuokra $25 / henki. Lisäksi jouduimme ostamaan tietenkin pallot ja tiit.

Golf-auto oli ihan huippu!

Avaus ensimmäisellä väylällä.

Parastahan kierroksessa oli tietenkin se, että hintaan sisältyi golf-auto! Ennen kierrostamme aloitimme rangella, joka toimi vastaavalla periaatteella kuin Suomessa - 2 dollaria koneeseen, joka antaa korillisen palloja. Erona rangessa oli se, että täällä ei golffattu matoilta, vaan perinteisesti nurmikolta. Rangen jälkeen pääsimme aloittamaan kierroksemme, joka alkoi oikeastaan etuajassa, sillä kentällä ei ollut ruuhkaa. Kenttä oli kunnoltaan ja näköaloiltaan paras jossa olemme käyneet. Väylät olivat erittäin pitkiä ja monessa väylässä oli avauslyönti suoraan rotkon yli tai meidän tapauksessamme suoraan rotkoon. Merkillepantavinta oli kuitenkin se, että aivan väylien vieressä oli vieri vieren omakotitaloja, joiden ikkunasta olisi ollut enemmän kuin helppo läväyttää sisään. Jännitystä avauslynteihin lisäsi isot plakaatit, jotka varoittivat, että kaikki henkilö- ja omaisuusvahingot maksavat pelaajat itse eikä klubi ota vastuuta vahingoista. Aitaa lähemmäksi emme kuitenkaan tällä kertaa osuneet. Ensimmäinen 9 reikää menikin miten sattuu, sillä kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Jouduimmekin käydä ostamassa lisää palloja ensimmäisten 9:n reijän jälkeen, jonka seurauksena caddie master meinasi kuolla nauruun. Jälkimmäinen 9 reikää menikin huomattavasti paremmin ja emme hukanneet ostosten jälkeen enää yhtäkään palloa.

Taas lyödään.

Golf-kierros päättyi 3,5 h golffauksen jälkeen, joten golf-autolla oli huomattava vaikutus pelinopeuteen. Kierroksen jälkeen juttelimme vielä välinevuokraajan kanssa, joka ihmetteli kuinka Suomessa pystyy golffaamaan, kun on talvi ja kaikkea. Kyllähän Suomen golf-kausi kalpenee Havaijin vastaavan kanssa, kun golffata voi vuoden ympäri ja ero suurimman ja pienimmän kuukauden keskilämpötilan välillä on vaivaiset 5 astetta. Kateeksi käy. Tämän jälkeen vaihdoimme golf-vaatteet pois vessassa ja suuntasimme USA:n itsenäisyyspäivän viettoon ja ilotulitukseen.

Avaus rotkon yli... eikun rotkoon. Tarkkasilmäisimmät löytää kuvasta pallon.

Aikainen herätys ja palelua

Tältä näytti maisema perille päästyämme. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta valoa pilkotti jostain horisontin takaa.

Mikäpä sitä lomalla hauskempaa kuin herätä keskellä yötä ja lähteä metsästämään auringonnousua. Kello soi aamulla klo 3:00 ja siitä sitten lähdimme ajamaan kohti Haleakalan vuorenhuippua. Matka-aika hotellilta vuorelle oli noin 1.5 tuntia. Alkumatka meni rauhallisesti ja pimeydessä. Mietimme jo välillä, että onko siellä Haleakalalla ketään muuta turistia kuin me. Jenkeissä kaistamerkinnät ovat tiessä tosi hyvät ja pimeydessä erottaa loistavasti kaistat ja näkee mihin suuntaan tie on menossa. Kyseinen vuori siis jolle olemme menossa on Haleakala ja se on yli 3 km korkea. Vuori ajansaatossa matalenee jatkuvasti sateiden ja eroosion vuoksi. Haleakala on siis tulivuori, joka on aktiivinen, mutta joka ei ole osoittanut mitään elonmerkkejä pariinsataan vuoteen. Kun menee Haleakalan juurelta huipulle, näkee yhtä paljon ilmastovyöhykkeitä kuin ajaisi Meksikosta Kanadaan. Vuoren huipulla on alppi-ilmasto ja siellä saattaa myös olla välillä lunta. Alhaalla taas kasvaa isoja lehti- ja havupuita. Vuori on myös erilainen eri puolilta. Läntinen puoli on kuivaa metsäaluetta (tähän meidän Wailea kuului), eli aurinkoista ja vähäsateista aluetta, kun taas vuoren itäpuoli on sademetsää, eli erittäin sateista aluetta. Sademetsän puoli on kielletty ihmisiltä ja siellä asuu monia lintu- ja hämähäkkilajeja, joita löytyy vain siitä sademetsästä.

Päivän ensimmäiset auringon säteet.

Hetki hetkeltä mollukka nousi esiin enemmän.

Ja jatkuu...

Saavuimme Haleakalan kansallispuiston portille 1h 15min ajon jälkeen. Siinä maksetaan 10 dollarin sisäänpääsymaksu, jolla pääsee 3 päivää ajelemaan kansallispuiston alueella. Tämän jälkeen varsinainen kiipeäminen ja mutkittelu vuorenhuipulle alkoi. Samalla alkoi myös ruuhka. Emme olleetkaan ainoita katsomassa auringonlaskua.

Kaikki tapahtui äkkiä.

Nyt ollaan jo aika maalissa.

Tadaa! Nousi se aurinko tänäänkin.

Saavuimme perille huipulle kolmeen kilometriin kello 5:00 ja auringonnousuun oli siis vielä aikaa 42 minuuttia. Huipulla oli todella paljon väkeä. Huipulla on kaksi parkkipaikka-aluetta. Toinen on vähän korkeammalla ja sinne mahtuu vain vähän autoja, mutta kun me saavuimme perille, niin korkeammalla oleva parkkis oli jo aikoja sitten suljettu. Olisi varmaan pitänyt tulla yöksi puistoon, jotta olisi päässyt vähän korkeammalle. Onneksi olimme osanneet varautua vuoren säähän ainakin suurinpiirtein: meillä oli pitkät housut ja takit päällä. Huipulla oli nimittäin älyttömän kylmä ja ihan hirveä tuuli. Monet muut turistit olivat rahdanneet mukaansa peittoja ja rantapyyhkeitä, joihin kääriytyivät odottamaan auringonnousua. Nähtiin yksi pariskunta shortseissa, mutta he katosivat johonkin aika nopeasti.

Maisemat vuorella olivat upeita.

42 minuutin odottelu meni kohtuullisen nopeasti hytistessä hyvällä kuvauspaikalla. Vuorenhuippu oli pilvien yläpuolella. Sitten aurinkon säteet alkoivat säteillä pilvien takaa. Pilvenreunoista tuli kultaisia. Ja pikkuhiljaa aurinko alkoi näkyä pilvien takaa. Noin vartissa kaikki oli ohi ja aurinko mollotti taivaalla. Autossa oltiin klo 6:00 ja lämmitys vaan täysille. Siitä sitten lähdettiin taivaltamaan vuorelta takaisin hotellille. Rinteillä kehotettiin käyttämään jatkuvasti moottorijarrutusta jarrujen ylikuumenemisen välttämiseksi. "Muutaman" kerran pysähdyttiin ottamaan maisemakuvia. Haleakalan rinteiltä näkyi hyvin koko läntinen puoli saaresta.

Kiven ottama kuva.

Tässä vähän esimerkkiä vuoristotiestä.

Kun päästiin alas rinteeltä, pysähdyttiin puolessa välissä matkaa Jack in the Boxiin ostamaan "aamupalaa", eli pari hampparia. Hotellille saavuttiin kello kahdeksan aikoihin. Hotellilla olisi ollut jo aamupala tarjolla, mutta me kävelimme suoraan hotellihuoneeseen ja nukkumaan. Herättiin puolen päivän maissa ja siirryttiin rannalle nukkumaan vähän lisää.

Jack in the boxin Ultimate Cheese Burger on parasta herkkua.