Toinen ajopäivä oli hienokseltaan ensimmäistä lyhyempi, eli noin 214 mi (noin 345 km). Suuntana oli Simpsoneistakin tuttu Springfield, jonka nimisiä paikkoja löytyy Yhdysvalloista lukuisia. Me suuntasimme Missourin osavaltion Springfieldiin.
 |
| Ulkoapäin Eat-rite ei todellakaan näyttänyt siltä, että olisimme menneet tänne ilman matkaoppaan suosituksia. |
Aloitimme matkan St. Louisin Eat-Rite-ravintolasta aamupalalla, jota matkaopas kutsui räkäläksi. Räkälältä se näyttikin. Osa matkan ravintoloista ja nähtävyyksistä on siunattu "route 66 US roadside attraction" -kyltillä ja niin oli myös tämäkin ravintola. Ravintola on pieni ja ahdas ja sisältää ainostaan tiskin ja sen takana olevan keittiön. Tilasimme "slinger" -nimiset aamupalat, joihin kokki teki ensin munakokkelia, jauhelihapihviä ja perunoita. Kun koko annos näytti houkuttelevalta ja olimme valmiit syömään, kaadettiin koko annoksen päälle kauhallinen jauheliha-papu-kastiketta. Eipä taatusti olisi tullut kokeiltua kotona, mutta ihan hyvältähän tämä maistui, vaikka ei siltä näyttänytkään. Nautinnon kruunasi jenkkitarjoilijat, jotka pelottelivat meidän matkaamme varkailla ja kehottivat pitämään kameramme piilossa. Kaiken kaikkiaan tämä ei ehkä ollut ykkösmesta, mutta huikea kokemus tottakai. Ja vaikka ravintolalla olikin jo yli 100 vuoden kokemus niin ainakaan asiakaspalvelu ei ollut heidän ykkösaseensa.
 |
| Ravintola oli pelkkä baaritiski ja sen takana oleva keittiö. Kuvassa koko henkilökunta. |
Hieman St. Louisin ulkopuolella kävimme Ted Drewes Frozen Custard-jäätelöbaarissa, josta saa erilaisia jäätelöannoksia kipossa. Kuten ulkona olevasta väkimäärästä päätellä saatoi, oli jäätelöt täällä todella hyviä ja edullisia. Tästä olikin hyvä jatkaa mieli ja keho ravittuna kohti Springfieldiä.
 |
| Tällaista herkkua sai Ted Drewes Frozen Custardista muutamalla dollarilla. Sundaytä, pistaasipähkinöitä ja kuumaa suklaakastiketta. |
1 kommentti:
Oi kun ihanaa, olemme hengessä mukana ja maiskuttelemme huuliamme. Vaasassa sataa ja on 13 astetta.
Lähetä kommentti