2 päivää ja 2 Michelin-tähteä

Kävimme molempina Napa Valleyn iltoinamme syömässä erinomaisissa yhden Michelin-tähden ravintoloissa. Ensimmäisenä iltana Yountvillen Redd:ssä ja toisena Rutherford Hillillä sijaitsevassa Auberge de Soleilissa. Meidän hotellihan sijaitsi 5-10 mailin päässä molemmista näistä ravintoloista, mutta meidän onneksemme hotellilta oli ilmainen shuttle-kuljetus hotellin ja Yountvillen välillä, joten viinin nauttiminen onnistui ilman kallista taksimatkaa. Sopivalla tippauksella ja mukavalla jutustelulla kuskin kanssa saimme hänet suostuteltua viemään meidät myös toisena iltana 10 mailin päässä sijaitsevaan Auberge de Soleiliin. Ja mikä parasta, kuski sopi molempina iltoina ravintolan kanssa, että kun meille annetaan jälkiruokalista, niin kuskille soitetaan, joten kyyti järjestyi ulko-ovelle heti ruokailun päätyttyä.

Antin ensimmäinen alkuruoka. 

Lindan ensimmäinen alkuruoka. 

Antin kampasimpukat. Myös alkuruokaa.

Lindan alkuruokaa. Lohta ja simpukoita.

Ensimmäisenä iltana söimme ravintola Redd:ssä, josta saimme pöydän mukavasti terassin puolelta. Mitään näköaloja ei tässä ravintolassa ollut, mutta takkatuli loi mukavaa tunnelmaa. Takan lisäksi terassin katossa oli infrapunalämmittimiä, jotka takasivat sopivan lämpötilan myös illan pimentyessä. Redd:ssä tilasimme molemmat viiden ruokalajin tasting menun viineineen, mutta erikoisen tästä tekee se, että saimme molemmat eri tasting menun! Lopulta tämä olikin varsin loistavaa, sillä pääsimme maistamaan paljon erilaisia ruokia ja ravintola osoitti samalla monipuolisuutensa. Palvelu tässä ravintolassa ei ollut kovinkaan hyvää ja sen osalta tulikin välillä mietittyä, että kuinka ravintolalla voi olla yksi Michelinin-tähti. Yhden ruokalajin kohdalla viiniä jouduimme odottamaan jopa 5 minuuttia lämpimät ruuat pöydässä, leipää ei tarjottu aterian aikana lisää, eikä palvelussa ollut mitään positiivisesti merkille pantavaa. Täältä puuttui myös tämän tason fine dining paikoista tutut aterioiden välissä tulevat pienet "kokin tervehdykset". Mutta jos palvelun sijasta puhutaankin ruuasta, niin enää ei tarvitse ihmetellä mistä Redd on tähtensä ansainnut. Molempien ruuat olivat todella suussa sulava ateriakokonaisuus ja edustettuina oli niin ankanliha, kampasimpukat kuin hanhenmaksakin. Merkille pantavaa on myös se, että Redd:n annokset olivat normaalia fine dining tasoa kookkaammat. Redd ei pröystäile miljööllään tai palvelullaan vaan sillä tärkeimmällä - ruualla ja sen maulla.

Pöytämme näköala.

Toisena iltana söimme samalla Rutherford Hillin kukkulalla, jossa söimme myös aamun picnikkimme. Kukkulalla sijaitsi Auberge de Soleil, joka hakee miljööltään vertaistaan, sillä ravintolan terassilta avautui esteetön näkymä Napa Valleyn laaksoon, jonne myös aurinko laski illan aikana. Saimme myös ehkä koko ravintolan parhaan pöydän, suoraan terassin aidan viedestä, josta näköalat avautuivat. Miljöön lisäksi myös palvelu oli alusta loppuun odotetun kaltaista, eli erinomaista. Täällä saimme myös tutusti "kokin tervehdyksiä" ruokien välissä ja lopuksi saimme vielä kotiinviemiseksi ravintolan itse tekemää marmeladia. Auberge de Soleilissa söimme neljän ruokalajin illallisen, eikä ravintolan tarvitse ruokansa suhteen häpeillä, sillä se oli suussa sulavaa. Merkille pantavaa oli se, että hyvin samat raaka-aineet olivat edustettuina myös Auberge de Soleilissa kuin edellisen illan Redd:ssä. Mukava pieni lisä iltaan oli, kun ravintola muitsti häämatkaamme kirjoittamalla molempien jälkiruokalautaseen suklaalla "Congratulations".

The French Laundry

The French Laundry on yksi maailman kuuluisimmista ja parhaimmista ravintoloista. Sillä on 3 Michelin-tähteä ja sen on perustanut itseoppinut keittiömestari Thomas Keller. Ravintola sijaitsee Napa Valleyssä Yountvillen kylässä, jossa Kellerillä on myös 2 muutakin ravintolaa. Niinpä Younthvilleä kutsutaan humoristisesti myös Kellervilleksi.

The French Laundry pitää majaansa yli 100 vuotta vanhassa kivitalossa.

The French Laundryyn on lähes mahdotonta saada pöytävarausta. Vaikka tarjolla on ainoastaan yhtä 250 dollarin arvoista (ilman juomia) menukokonaisuutta, on kaikki ravintolan pöydät varattu 2 kk eteenpäin, eikä varauksia tuota pidemmälle ajalle edes oteta. Kahden kuukauden päähän tulee netin kautta varattavaksi puolilta öin Kalifornian aikaa 3 pöytää, joista ainostaan 1 on kahden hengen pöytä. Muut varaukset tehdään klo 10:00 Kalifornian aikaan puhelimitse. Me laitoimme meidän hotellimme respan yrittämään varausta. Respamme oli saanut puhelimen varattu-ääntä kokonaisen tunnin, kunnes pääsi vihdoin läpi. Tuolloin kaikki pöydät olivat kuitenkin jo menneet ja pääsimme vain "varalistalle". Varalistan pituutta ei kerrota julkisuuteen, mutta nyt jälkeenpäin voimme todeta, että emme päässeet kyseiseen ravintolaan.

Ravintolan kasvimaa oli vaikuttava.

Vierailimme kuitenkin The French Laundryn pihalla, jossa sijaitsee myös ravintolan kasvimaa. Suurin osa ravintolan raaka-aineista tulee omalta kasvimaalta, joten kasvimaalla riitti kokoa. Kasvimaa oli muutenkin kaunista katseltavaa, sillä kaikki sen kasvit olivat todella hyvin voivan näköisiä, eikä kuivuneita tai kellastuneita oksia näkynyt missään. Kasvimaalla sai kuka vaan kävellä vapaasti ja kasvit oli merkattu kyltein, niin tunnisti mitä raaka-aineita ravintolaan kasvatetaan.

Basilika näytti voivan erittäin hyvin.

Napa Valley - World famous wine growing region

Laakson molemmissa laidoissa oli alueesta kertova kyltti.

San Franciscosta suuntasimme automme tunnin ajomatkan päähän Napa Valleyhin, eli laaksoon, jossa tarjoillaan ja valmistetaan kenties maailman parasta ruokaa ja juomaa. Napa Valley on siis noin 100 kilometrin pituinen laakso, jonka poikki menee 2 samansuuntaista tietä. Teiden varrella on noin 200 eri viinitilaa ja lukuisia Michelin-tähdilläkin noteerattua ravintoloita. Ravintoloiden joukossa on myös amerikan paras ja yksi maailman parhaita ravintoloita, eli Thomas Kellerin kolmen Michelin-tähden The French Laundry. Alue on valtavan kaunis, joten se on jo itsessään melkoinen nähtävyys.

Tällaisissa maisemissa pääsimme picnicille!

Vietimme Napa Valleyssä Napa-kaupungin tietämillä 2 yötä ja vierailimme tuona aikana muutamilla viinitiloilla sekä kävimme kahdessa yhdellä Michelin-tähdellä noteraatussa ravintolassa, eli Redd:ssä ja Auberge du Soleilissa. Ravintolakokemukset tulevat myöhemmin omaan postiinsa.

Francis Ford Coppolan tilan kartanoa.

Lauantai aamun aloitimme ostamalla picnic tarpeita Whole Foodsista. Ostimme salaattia, leivät, luomumansikoita, kanapopkornia, sitruunaleivokset ja luomuappelsiinimehua. Olimme saaneet paikalliselta autokuskilta vinkin loistavasta picnic-paikasta Rutherford Hillin viinitilalla, joten suuntasimme ensin tälle tilalle ja maistelun jälkeen jäimme picnicille. Tämän jälkeen kävimme shamppanjaakin valmistavan Mumm:in tilalla, jonka maistelu suoritettiin epätavallisesti terassilla tarjoilijalta tilaamalla. Ihan mukavaa vaihtelua ja pääsimme maistelemaan myös heidän uutta Santana-kuohuviinia, jonka Carlos Santana oli tilannut spekseillä: "kuiva ja samaan aikaan makea kuohuviini".

Linnassa emme tätä pidemmällä käyneet.

Mumm:n tilalta jatkoille kroatialaiset juuret omaavalle Grgich:n luomutilalle, joka on erityisesti valkoviineihin erikoistunut tila. Tämän jälkeen suuntasimme viereiselle Rubiconin tilalle, joka on elokuvaohjaajan Francis Ford Coppolan ja hänen vaimonsa tila. Tämä tila hulppeine kartanoineen oli meidän ehdoton suosikki. Tilan historiaa lukiessa huomasimme myös, että tilan on perustanut alunperin suomalainen mies. Viimeisenä kävimme vielä kääntymässä Castello di Amorosan linnalla, mutta siellä meidän (Lindan) ei tehnyt enää mieli maistella viinejä, joten emme käyneet linnan muureja pidemmällä. Kaiken kaikkiaan alueen viinit olivat erinomaisia ja väkeä tiloilla paljon. Onneksi olimme saaneet edellisen illan autokuskiltamme vinkin ruuhkia välttääksemme. Tilojen kiertäminen kannattaa aloittaa pohjoisesta, jonka jälkeen matka jatkuu takaisin etelään kohti hotellia. Normaalisti turistit lähteävät lähimmiltä tiloilta etelästä ja ajavat sitten illalla pohjoisesta kotiin. Niinpä saimme syödä picnikkiäkin loistavissa puitteissa täysin kahdestaan!

Napa Valleyn hotelli muisti häämatkalaisia mukavalla lahjalla!

California Academy of Sciences

California Academy of Sciences oli puistossa, jossa oli myös muita museoita.

Vielä ennen siirtymistä muihin maisemiin San Franciscosta, kävimme tsekkaamassa yhden museon: California Academy of Sciences. Sieltä löytyi kaikkea mielenkiintoista luonnontieteisiin liittyen.
Ensimmäisenä kun mentiin ovista sisälle museoon, meitä vastassa oli T-Rexin luuranko. Antin mielestä se oli pienempi kuin olisi odottanut, mutta kyllä se silti aika iso oli. Melko pienet kädet T-Rexillä oli.

Päänähtävyys, T-Rex, tervehti jo aulassa.

Afrikka-osastolla oli ihan oikeita Afrikan pingviinejä, jotka elävät ihan eteläisessä Afrikassa ja eivät tykkää lumesta tai jäästä. Nähtiin kun pingviinejä syötettiin. Afrikka-osastolla oli myös aidonnäköisiä malleja afrikkalaisista eläimistä, kuten leopardi ja leijona.

Nämä pingviinit pitivät lämpimästä.

Sitten oli pitkät sepustukset ihmisen synnystä ja leviämisestä maapallolle sekä ilmastonmuutoksesta ja hiilijalanjäljestä ja erilaisilla saarilla olevista erityislajeista (esimerkiksi Madacascar).

Elämän synty maapallolle havainnollisin kuvin.

Museossa oli iso kupoli, minkö sisällä oli sademetsä. Siellä linnut ja perhoset saivat lennellä ihan vapaasti ihmisten joukossa. Sademetsä-kupolissa nähtiin millaiselta sademetsä näyttää ja tuntuu maan tasolla ja muutaman metrin korkeudessa sekä puiden latvojen tasolla. Sademetsäkupolissa tuli melko lämmin, koska siellä oli sademetsäinen kostean kuuma ilmasto. Muuallapäin museota sai pitää pitkähihaista päällä.

Tässä "huoneessa" oli kuuma kuin saunassa, mutta se ei papukaijaa haitannut.

Sitten museossa oli vielä kaikenlaisia tyynenvaltameren kaloja ja muita mereneläviä. Nähtiin Nemoja, Doryja ja koulubussi-rauskuja.

Museon energiaa säästävä kattoratkaisu.

Museossa oli vielä käärme- ja liskonäyttely, mutta sen jätimme tällä kertaa väliin. Sen sijaan lopuksi kävimme museon katolla, jonne on istutettu kukkia ja muita kasveja ja katon muoto  on kumpuileva niin kuin San Franciscokin. Kun katolla kasvaa viherkasveja, rakennus tarvitsee paljon vähemmän ilmastointia viilennykseen ja myös sadevesi imeytyy katon multaan, jolloin viemärijärjestelmä ei ole niin kovilla.

Lisää kuvia Scenic Driven varrelta

Aikaisemmassa Scenic Drive postissa lupasimme lisää kuvia reitin varrelta, joten saamanne pitää.

Grace Cathedral on San Franciscon oma pikku Notre Dame.

 The Palace of Fine Arts, eli palatsi vain hienolle taiteelle.

 San Franciscosta löytyi ranta ja iso ranta löytyikin, sillä pituutta on yhteensä noin 4 mailia, eli noin 6,5 km.

 Golden Gate Park ja sen Stow Lake oli Seurasaartakin viihtyisämpi paikka keskellä kaupunkia.

Twin Peaks vuorelta avautui näkymät koko kaupunkiin. Keskusta, eli Financial District, näkyy taustalla korkeine taloineen.

Kaapeliautot eli Cable Carssit

Cable Car käännetään taas vastakkaiseen suuntaan Powell Streetin pääteasemalla.

Toinen San Franciscosta ensimmäisenä mieleen juolahtava asia lienee cable carssit, eli ne raitiovaunun näköiset hökötykset San Franciscon kaduilla. San Franciscon kadut sisältävät erittäin suuria korkeuseroja, joten pitkiä ja korkeita katuja on kaupunki täynnä. Cable Carssit rakennettiin kaupunkiin aikoinaan, kun niiden keksijä näki hevosen loukkaantuvan vetäessään ihmisiä pitkin kaupungin mäkiä. Cable Carsseissa ei itsessään ole lainkaan käyttövoimaa, vaan maan alla menee vaijeri, johon vaunu kiinnitetään aina, kun sen halutaan liikkuvan. Tätä varten jokaisessa vaunussa pitää olla kuljettaja, joka kiinnittää ja irrottaa kaapelin aina risteyksissä sekä jarruttaa vaunun vauhtia.

Kyydissä ollaan. Huomatkaa "grip man" eli "kuski" taka-alalla.

Cable Carssit oikeastaan poistettiin yhdessä vaiheessa kokonaan San Franciscon katukuvasta, mutta myöhemmin 3 linjaa palautettiin alkuperäiseen asuunsa, sillä niiden nähtiin olevan kiinteä osa kaupungin katukuvaa. Linjat päättyvät aina kääntöalustalle, jossa vaunu käännetään manuaalisesti kulkemaan vastakkaiseen suuntaan. Kokeilimme Cable Carsseja torstaina, jolloin matkustimme niillä keskustasta Pier 39:lle ja takaisin.

Golden Gate Bridge

Veden rajasta kuvattuna sumuinen Golden Gate Bridge.

San Franciscon kuuluisin ja ensimmäiseksi kaupungista mieleen ponnahtava nähtävyys on ehdottomasti Golden Gate Bridge. Silta on rakennettu vuonna 1937 ja se on maailman kolmanneksi pisin yhdestä osasta koostuva silta. Pituutta sillalla on 2,3 kilometriä. Rakennus on muutenkin erikoinen, sillä sen rakentaminen valmistui alle sille asetetun budjetin ja etuajassa. Toisaalta sillan rakentamista ei voida katsoa koskaan päättyneeksi, sillä se vaatii jatkuvaa huoltoa ja esimerkiksi sillan punaista maalia joudutaan lisäämään siltaan päivittäin, sillä se pitää ruosteen tiessään.

Kuvaa sillan toiselta puolelta.

Tyyni valtameri työntää usein sumuaan San Franciscon ylle, joka saa etenkin Golden Gate Bridgen näyttämään hienolta. Sumua näkyy osassa meidänkin kuviamme. Sillalle löytyy useita hyviä kuvauspaikkoja sen molemmilta puolilta ja eri korkeuksilta. Ylittäminen autolla on maksullista, mutta kävely ei maksa mitään. Mekin kävelimme ensimmäiselle pilarille.

Aurinkoisempi päivä.

The 49-mile scenic drive

Reittiä oli helppo seurata kaupunkiin asennettujen kylttien mukaan.

Täällä San Franciscossa voi kaupungin kiertää omalla autollaan seuraamalla lokki-kylttejä. Reitin pituus on 49 mailia eli noin 75 km. Me kierrettiin kyseistä reittiä parin päivän aikana eikä siltikään ihan koko reittiä jaksettu kiertää, koska pysähdyksiä on aika paljon. Reitillä siis on monet San Franciscon nähtävyyksistä ja näköalapaikoista.

Chinatownin portti.

Me aloitettiin reitti oman hotellimme kohdalta, joten ensimmäinen kuvauskohde oli Chinatownin portti. Siitä ajettiin läpi ja hetken kiertelyn jälkeen saavuttiin Coit Towerille, josta ennen vanhaan tutkailtiin millaisia laivoja oli saapumassa satamaan.

Coit Tower.

Lounaalla käytiin Pier 39:llä sijaitsevassa Hard Rock Cafeessa ja sitten käveltiin Pier 39:llä, jossa oli paljon kaikenlaisia ravintoloita ja turistikauppoja. Lounaan jälkeen jatkettiin kiertoajelua ja päädyttiin Walt Disney Family museolle. Tosi hieno museo oli ja siellä oli paljon kaikenlaista tietoa Walt Disneystä ja Disneyn urasta.
Ekan ajelupäivän loppumatka meni rantatiellä ja näköalakuvauspaikoilla. Niitä kuvia on tulossa myöhemmissä postauksissa.

Kaukokuva pier 39:stä sekä takana näkyvästä Alcatrazin vankilasta.

Toisena ajelupäivänä käytiin vielä pari kohtaa reitiltä tsekkaamassa. Mentiin Golden Gate Park:n, mikä on vähän niin kuin keskuspuisto. Siellä on hieno järvi Stow Lake, minkä ympäri ajettiin ja välillä käytiin vähän kävelemässä. Sitten puistosta ajettiin Twin Peaksiin, ja sieltä oli aivan upeat näkymät San Franciscoon.

Linda innoissaan Walt Disney museon pihalla.

Vaatteita ja ruokaa

Gilroyn Premium Outlet alue oli valtava.

Ensimmäisenä matkapäivänä suuntasimme Gilroyn Premium Outlettiin ostoksille. Hotellilta outlettiin oli matkaa peräti 150 km, mutta päätimme valita juuri tämän outletin, sillä siellä oli yhteensä 150 kauppaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna pienempikin keskus olisi ehkä riittänyt. Alue oli niin iso, että siellä meni koko päivä ja kauppojen välillä sai liikkua autolla. Autolla liikkuminen oli muutenkin järkevää, jotta saimme aina  ostoskassit pois käsistä. Amerikan isänpäivästä alkaneet alennukset olivat edelleen voimassa, mutta itsenäisyyspäivään mennessä on luvassa entistä parempia alennuksia. Kaupoista mielen mieleen oli erityisesti Calvin Klein, Nike, Adidas, Tommy Hilfiger jne. Paluumatkalla poikkesimme myös lempi ruokakaupassamme, eli Whole Foodsissa, joka on edelleen maineensa veroinen. Kaupassa myytiin muuten myös Pandan lakua, jossa luki "made in Finland"!

Kasseja tarttui matkaan muutama.

Kauas on himputin pitkä matka

Kuvaa American Airlinesin siiveltä.

Tämän kesän Kalifornia-Hawaii matkamme alkoi viime maanantaina lennoilla Helsinki-Chicago sekä Chicago-San Francisco. Molemmat välit lensimme American Airlinesillä, jossa ensimmäiseksi mainittu väli on vasta toukokuussa avattu uusi reitti. American Airlines kuuluu samaan One World yhtymään kuin Finnair, joten se kartuttaa samoja kanta-asiakkuuden lentomaileja. Odotukset lentojen suhteen olivat korkealla, sillä odotimme palvelun olevan amerikkalaisittain loistavaa ja olihan meillä tuoreena mielessä tarjoilut edellisen Kalifornian matkan ajalta, jolloin lensimme Air Francella. Valitettavasti AA ei päässyt lähellekään samaa tasoa Air Francen kanssa. Kaikki lennot olivat rutkasti myöhässä, millään lennolla ei tarjottu alkoholijuomia edes ruuan kanssa (maksutta) ja koneetkin olivat kovin vanhoja putkitelevisioineen. Lisäksi jälkimmäisellä lennolla ei ollut tarjolla veloituksetta edes ruokaa, vaikka lennon pituus myöhästymisineen oli noin 5,5 h.
Ensimmäinen lentomme oli matkustajien osalta valmis lähtemään ajallaan, mutta matkatavaroiden pakkaaminen aiheutti noin 30 minuutin viiveen. Tämän jälkeen taivaalla ei ollut enää tilaa, joten kone myöhästyi lähdöstä vielä toisen 30 minuuttia. Olimmekin myöhässä noin tunnin ja meillä oli Chicagossa vaihtoaikaa noin 2,5 h suunnittelun 3,5 h sijasta. Maahantulomuodollisuuksiin pitkine jonoineen meni reilu tunti, tämän jälkeen oli vuorossa matkalaukkujen check in seuraavalle lennolle, terminaalin vaihto lentokenttäjunalla ja juoksu seuraavalle lennolle uuden turvatarkastuksen läpi. Olimmekin seuraavan lennon portilla vain 20 minuuttia ennen koneen lähtöä! Kone ei päässyt kuitenkaan kiitorataa pidemmälle, ennen kuin kapteeni ilmoitti koneen edessä olevan noin 15 muuta konetta, joten meidän kone pääsisi ilmaan vasta noin 30 minuutin odottelun kuluttua. Sama toistui sitten myös San Franciscon päässä, kun ruuhkaa oli laskeutuville kiitoradoille ja koneemme sai hetken pörrätä ylimääräistä aikaa ilmassa. Tällä lennolla jetlag iski koko voimallaan ja lennon aikana oli vaikea pysyä hereillä, vaikka kuinka yritti. Positiivisena asiana kuitenkin mainittakoon, että meidän matkalaukumme oli hihnalla lähes yhtä nopeasti kuin mekin pääsimme hihnan luo!

Matkan ensimmäisenä amerikanrautana saimme Kian.

16 tuntia lentokoneessa ja muiden odottavien toimenpiteiden jälkeen olimme kuitenkin vihdoin perillä ja suuntasimme autovuokraamoon. San Franciscon lentokenttä oli moderni ja siisti, joten autovuokraamoonkin pääsi lentokenttäjunalla. Saimme tehokkaan ja tilavan Kian, jollaisia emme ole suomessa nähneet. Meille tarjottiin myös 20 dollaria/päivä lisämaksusta Mustang-avoautoa, mutta sen jätimme tällä kertaa väliin.